"Ei, vaan aamiaisen aikaan huomenna", selitti Simmons. "Luuletko siitä olevan minkäänlaista hyötyä?"
"Voihan joku ehkä tietää jotakin", vastasi John huolettomasti. "Tuhannen punnan suuruinen korvaus voi ihmeellisesti terästää ihmisten muistia."
"Ja kiihoittaa kuvittelukykyä!" ivaili Simmons.
John ei puhunut enää mitään, vaan meni kaupungintalolle, jääden sinne vähäksi aikaa. Hän poistui sieltä vasta hämärissä. Mutta sen sijaan, että hän olisi mennyt pohjoiseen päin tavalliselle kierrokselleen, hän kääntyikin erääseen kujien ja pihojen muodostamaan sokkeloon ja päästyään vihdoin muutaman halvan täysihoitolan edustalle koputti sen oveen, kysyen James Bartlettia.
Bartlett ilmestyi heti näkyviin, koettaen hillitä silmiensä kiihkeää ilmettä. Hackdale viittasi häntä seuraamaan, meni edellä kujan päässä sijaitsevaan rauhalliseen paikkaan ja ryhtyi asiaan ilman turhaa esipuhetta.
"Haluan keskustella kanssanne samasta asiasta kuin viimeksi", sanoi hän katsellen miestä niin tarkasti kuin pimenevässä hämärässä saattoi. "Te olette kai pitänyt suunne kiinni?"
"Lukossa, herra Hackdale", vastasi Bartlett. "Nämä huulet eivät ole ilmaisseet tavuakaan muille kuin teille, sir."
"Minä tiedän nyt enemmän kuin silloin tavatessani teidät", jatkoi Hackdale. "Olen saanut selville lisää. Tuo mies — meidän ei tarvitse mainita nimiä — halusi tavata rouva Champernownea ja tapasikin hänet — tapasi hänet sattumalta portin edustalla, keskusteli hänen kanssaan hetkisen ja poistui sitten rouvan luota tai rouva poistui hänen luotaan. Rouva ei tiedä sen enempää. Joku on sitten varmaankin viekoitellut hänet hiekkakuoppaan ja murhannut ja ryöstänyt hänet siellä. Rouva Champernowne ei tiedä mitään siitä, mitä miehelle tapahtui hänen poistuttuaan. Mutta te kai ymmärrätte — hän ei halua päästää julkisuuteen, että hän on puhutellut sitä miestä. Hänellä on siihen omat syynsä. Eikä kukaan muu tiedä, mitä te tiedätte. Kai asia on niin?"
"Minä kuuntelen selostustanne, herra Hackdale", sanoi Bartlett tyynesti. "Käsitän tämän kaiken, sir."
"No, painakaa siis tämäkin mieleenne", jatkoi Hackdale. "Kyselyjä pannaan varmasti toimeen ja tutkitaan asiaa. Eikö mielestänne olisi yhtä hyvä — jokaiselle — jos matkustaisitte sellaiseen paikkaan, missä teiltä ei kyseltäisi mitään? Kuulkaapa nyt! Tehän kerroitte minulle joku aika sitten, että teillä on sukulaisia Amerikassa ja että te, jos teillä vain olisi rahaa, matkustaisitte heidän luokseen. Muistanko väärin?"