"Niin tekisinkin, herra Hackdale, jos vain saisin matkarahat", vastasi
Bartlett huomattavan innostuneena. "Tekisin todella niin ja…"
"Kuunnelkaahan nyt minua", keskeytti Hackdale. "Southamptonista lähtee muuan höyrylaiva huomenna New Yorkiin noin puolenpäivän tienoissa. Jos matkustatte Southamptoniin tänä iltana seitsemän minuuttia vaille kymmenen lähtevässä junassa ja lupaatte jatkaa matkaanne huomenna, annan mukaanne sataviisikymmentä puntaa ja kuultuani saapumisestanne siihen Amerikan kaupunkiin, mihin haluatte matkustaa, lähetän teille sähköteitse toiset sataviisikymmentä. Niin, Bartlett, tehkää nyt päätöksenne. Tämä on teille edullinen kauppa."
Bartlett ojensi äkkiä kätensä.
"Olkoon menneeksi", sanoi hän. "Minä matkustan. Olen niin usein puhunut ystävilleni, ettei kukaan ihmettele matkaani! Niin, minä lupaan matkustaa, herra Hackdale. Sullon vain matkalaukkuni täyteen ja lähden Southamptoniin. Minähän voin ostella sieltä muutamia tarvitsemiani esineitä ja ehtiä vieläkin laivaan. Olkoon siis menneeksi, sir."
Hackdale oli viidessä minuutissa antanut Bartlettille sataviisikymmentä puntaa, sopinut hänen kanssaan eräistä asioista ja poistunut. Hän oli varma siitä, että Bartlett laittautuisi tiehensä, ihan varma.
Ja Bartlett palasi halpaan täysihoitolaan ja alkoi ahtaa matkalaukkuun niukkaa vaatevarastoaan, aikoen ehdottomasti matkustaa uuteen maailmaan huomenna — ehdottomasti. Mutta ennenkuin hän ehti puuhansa puoliväliinkään, kutsutti toinen vieras hänet alakertaan. Tulija oli kirjanpainaja Pemberton, joka ojensi hänelle mytyn kiertokirjeiltä näyttäviä lehtisiä, vielä kosteita painomusteesta.
"Minulla olisi teille hieman työtä, Jim", sanoi Pemberton. "Jaelkaa nämä kauppoihin ja ravintoloihin varhain huomenaamulla, niin saatte minulta periä puoli puntaa. Suostutteko?"
Bartlett piti päällimmäistä ilmoitusta ovilampun valossa ja luki sen läpi, muuttamatta ilmettään. Tuhannen punnan palkinto, jos… Hän työnsi äkkiä pinkan takaisin Pembertonin käteen.
"Olen pahoillani, mutta en voi ottaa tätä tehdäkseni, vanha ystävä", sanoi hän ylpeästi. "Olen juuri lähdössä matkalle vieraillakseni erään vanhan ystäväni luona maaseudulla. Käyttäkää jonkun toisen apua."
Ja odottamatta selityksiä hän kääntyi, kiiruhti yläkertaan ja lopetti matkavalmistelunsa. Samalla hän ajatteli ja arvaili, ja hänelle alkoi selvitä muuan teoria. Kävellessään asemalle hän jatkoi ajatteluaan ja mietti jutun kehitystä, eikä ollut vielä silloinkaan päässyt siitä eroon, kun astui seitsemän minuuttia vaille kymmenen lähtevään junaan.