"Nyt ajattelen herra Deanen tunteneen jonkun Southernstowessa ja poistuneen hotellista silloin illalla nimenomaisessa tarkoituksessa tavata tuota henkilöä", sanoi hän. "Ehkä se oli sovittu kohtaus."
"Ei", sanoi Mellapont pontevasti. "Sitä ei lainkaan ollut ennakolta sovittu. Tehän muistatte sisäkön nähneen hänet yöpuvussa valmiina menemään vuoteeseen. Hän nousi sitten ja pukeutui. Mutta nouseminen ja hotellista poistuminen tapahtui tietenkin siitä syystä, että hän niin myöhään sai äkillisen päähänpiston."
"Vaikkapa niinkin", sanoi neiti Pretty. "Hän lähti kaikissa tapauksissa tapaamaan jotakin henkilöä. Ja sen henkilön täytyy asua jossakin murhapaikan läheisyydessä."
"Siellä on ainakin kuusikymmentä taloa, yksinäisiä rakennuksia, huviloita ja kartanoita, joissa asuu hyvämaineisia ja arvokkaita henkilöitä", vastasi Mellapont. "Se on Southernstowen paras asuntokortteli."
"Sinne hän kuitenkin meni, tuonne kortteliin", sanoi neiti Pretty itsepäisesti. "Miksi ette toimita siellä kotitarkastusta kaikissa taloissa? Jos hän on käynyt jossakin noista taloista, niin…"
"Emme tiedä, kävikö hän mahdollisesti jossakin", keskeytti Mellapont. "Hän on ehkä lähtenyt jonnekin vierailulle, mutta luulen, ettei hän sittenkään käynyt missään. Jos hän olisi mennyt niin myöhäiseen aikaan jonnekin, niin on mahdollista, että joku palvelija olisi vastannut hänen koputukseensa tai soittoonsa, ja siinä tapauksessa olisi korvauksenne kiihoittanut palvelijaa esiintymään."
"Otaksukaamme, että hän meni jonnekin sopimuksesta", vihjaisi neiti
Pretty.
"Siitä voisimme päättää, että hän oli tehnyt sellaisen sopimuksen illalla", sanoi Mellapont. "Emme voi todistaa, että hän olisi puhunut muille kuin Bellingille ja hotellin palvelijoille Chancelloriin tulonsa ja makuuhuoneestaan poistumisensa välillä. Minä puolestani luulen hänen menneen tapaamaan jotakuta, pääsemättä milloinkaan perille."
Neiti Pretty nousi ja katseli poliisimestarin ikävännäköistä huonetta.
"Oletteko päässyt lainkaan lähemmäksi ratkaisua?" kysyi hän äkkiä.
"Rehellisesti puhuen, en", vastasi Mellapont. "En metriäkään. Koko juttu tuntuu vielä salaperäisemmältä kuin milloinkaan ennen — oikealta ratkaisemattomalta arvoitukselta."