"Millaisissa olosuhteissa?" kysyi Shelmore.
"No niin", vastasi isäntä, "muutamien minuuttien, ehkä noin kymmenen tai viidentoista minuutin kuluttua siitä, kun hän oli mennyt yläkertaan, hän soitti sisäkön luokseen pyytäen häneltä lasillisen kuumaa maitoa. Tyttö tuli alas hakemaan sitä hänelle ja kun hän palasi se mukanaan, oli herra Deane, seuraavana aamuna tytöltä saamani selostuksen mukaan, istunut yöpuvussaan lepotuolissa ja lukenut jotakin kirjaa. Hän oli käskenyt tytön tuoda hänelle teetä ja kuivia korppuja juuri seitsemän aikaan seuraavana aamuna. Tyttö sanoi hänelle hyvää yötä mennen tiehensä ja jättänyt hänet sinne maistelemaan kuumaa maitoaan ja lukemaan kirjaansa — ja nyt olette saanut tietää kaikki."
"Hän oli siis täällä ainakin vielä myöhään maanantai-iltana", huomautti
Shelmore. "No niin, mutta siirrytään tiistai-aamuun kello seitsemään.
Mutta silloin tapahtui?"
"Tiistai-aamuna kello seitsemän sisäkkö vei hänelle teen ja korput", jatkoi Belling. "Koska hänen koputukseensa ei vastattu, meni hän huoneeseen, mutta siellä ei ollutkaan ketään. Hän otaksui silloin herra Deanen menneen kylpyhuoneeseen, minkä vuoksi hän laski teen pöydälle ja lähti huoneesta, vieden sinne kuitenkin hetkisen kuluttua kuumaa vettä. Herra Deane ei ollut siellä silloinkaan, emmekä ole nähneet häntä milloinkaan sen koommin emmekä kuulleet hänestä mitään. Kuten jo äsken sanoin, näki hänet viimeksi sisäkkö myöhään maanantai-iltana, jolloin herra Deane oli aikeissa mennä nukkumaan tai ainakin oli siihen valmistunut."
"Huomasikohan sisäkkö, oliko vuoteessa levätty?" kysyi Shelmore.
"Tarkoitan — tiistai-aamua."
"Ah, kyllä! Minä kysyin sitä häneltä, ja hän vastasi myöntävästi. Siinä oli varmasti maattu, sillä kävin siellä itse myöhemmin katsomassa."
Shelmore katsoi neiti Prettyyn, joka kuunteli tarkkaavaisesti keskustelua, kasvojenilmeen alkaessa käydä jo hyvin hämmästyneeksi. Äkkiä hän kysyi Bellingiltä kiireiseen suoraan tapaansa:
"Milloin te kaipasitte holhoojaani ensi kerran?"
Belling katsoi Shelmoreen, hymyillen, näyttäen tahtovan vihjaista, että mies käsittää varmasti tämänkin tilanteen paremmin kuin nainen.
"Niin, neiti", vastasi hän kääntyen kysyjän puoleen, "ehkä minä en huomannut kaivata häntä ennenkuin myöhään aamupäivällä. Meillä oli paljon vieraita eilen aamulla, ja minulla oli sen vuoksi hyvin kiire. Vasta noin yhdentoista aikaan juolahti äkkiä mieleeni, etten ollut vielä tavannut herra Deanea. Silloin kysyin sisäköltä ja sain kuulla kaiken sen, mitä nyt olen teille kertonut. Tyttö otaksui tietysti herra Deanen nousseen varhain ja menneen aamukävelylle ennen aamiaista, kuten niin monet muutkin herrasmiehet tekevät."