"No ehkä yhden vielä", vastasi Simmons. "Minulla on huomenna paljon hommaa."
Ja hän toimittikin nämä tehtävänsä aamulla, tarkasteli vielä toistamiseen vanhaa kaupunkia ja nousi sitten varhain iltapuolella etelään päin kiitävään junaan. Ja hän matkusti kotiin varmana siitä, että James Arradeane oli James Deane ja rouva Arradeane rouva Champernowne ja että tuo vetelehtijäveli oli herra Alfred, jonka sukunimi näytti olevan kaikille tuntematon.
KYMMENES LUKU
Naisten vuoro
Simmonsin luonnostaan terävä järki, jota vielä lainopillinen harjoitus oli terästänyt, työskenteli melko uutterasti hänen kiitäessään kotia kohti. Hän ei lainkaan epäillyt, että hänen oli onnistunut tehdä hyvä keksintö. Muutamat erityisseikat olivat ilmeisiä ja hän alkoi niitä luokitella ja järjestellä. Sitä miestä, joka oli kadonnut Normansholtista, oli nimitetty James Arradeaneksi, ja hän oli ollut ammatiltaan siviili-insinööri. Southernstowesta löydetyn murhatun miehen nimi oli James Deane, ja hänkin oli neiti Prettyn puheiden mukaan ammatiltaan siviili-insinööri. Normansholtissa asuneella rouva Arradeanella oli ollut veli, joka oli asunut hänen luonaan ja ollut tyhjäntoimittaja; Southernstowessa asuvalla rouva Champernownella oli myös veli, joka asui hänen luonaan tyhjäntoimittajana ja oli sen näköinen kuin ei milloinkaan olisi ollut muuntapainen. Niin paljon kuin Simmons voi päätellä asioista sen kertomuksen mukaan, jonka oli kuullut uudelta ystävältään Swilford Swalelta, olisivat Normansholtissa asuneet herra ja rouva Arradeane nykyään sen ikäiset kuin äsken kuollut herra Deane ja vielä elävä rouva Champernowne. Oliko siis James Deane sama henkilö kuin James Arradeane? Oliko rouva Champernowne sama nainen kuin kuin rouva Arradeane? Simmons oli taipuvainen vastaamaan molempiin kysymyksiin myöntävästi. Southernstowessa sattuneen salaperäisen murhan alusta asti hän oli merkinnyt muistiin kaikki yksityiskohdat, ja nyt matkustaessaan etelään hän alkoi muistaa seikkoja, jotka eivät olleet näyttäneet hyvinkään tärkeiltä hänen ensi kerran kuullessaan niistä puhuttavan, mutta jotka nyt tuntuivat melko tärkeiltä, kun hän katseli niitä sen valossa, mitä sattumalta oli saanut selville Normansholtissa.
Hän alkoi punnita muutamia niistä istuessaan ravintolavaunun mukavassa nurkkauksessa. Hänellä oli taskussaan paljon leikkeleitä, jotka hän oli koonnut paikallislehdistä ja joissa kaikissa kerrottiin Deanen murhasta. Hän otti ne esille, etsien niiden joukosta käsiinsä selostuksen lykätystä kuulustelusta. Chancellor-hotellin isäntä, Belling, oli silloin ollut todistajien joukossa. Bellingin todistus oli hyvin täydellinen, koska tuomari puolestaan ja Shelmore neiti Prettyn puolesta olivat pakottaneet hänet kertomaan kaikki, mitä hän vain muisti parista keskustelustaan murhatun kanssa. Simmons tarkasteli nyt huolellisesti näitä kysymyksiä ja vastauksia. Ja niistä selveni selvästi ja erehtymättömästi ainakin se, että kun Deane meni eläviinkuviin kohtalokkaana maanantai-iltana, hän näki silloin rouva Champernownen, sillä kun hän palasi Chancelloriin, kysyi hän Bellingiltä, kuka tuo nainen oli, ja puhui hänestä jälkeenpäin Bellingille. Olikohan siis, kysyi Simmons itseltään, Deane eli kuten hän nyt uskoi Deanen olleen Arradeane tuntenut rouva Champernownen vaimokseen, jonka luota hän oli karannut Normansholtista noin parikymmentä vuotta sitten?
Simmons uskoi, että näin todella oli käynyt. Ja jos asia oli niin, valaisi se melkoisesti juttua. Hänestä näytti siltä, että se, mitä jälkeenpäin tapahtui tuona iltana, kävi näin: Deane eli Arradeane oli poistuttuaan huoneeseensa yöksi saanut äkkiä päähänsä lähteä tapaamaan rouva Champernownea ja sen vuoksi noussut ja mennyt, vaikka silloin olikin jo ollut niin myöhä. Ja se herätti useitakin kysymyksiä. Tapasiko Deane rouva Champernownen? Jos hän tapasi, niin missä ja mihin aikaan? Miksi Deane oli halunnut häntä tavata? Tämä viime kysymys pani Simmonsin jälleen tutkimaan sanomalehtileikkeleitä, ja hän tarkasteli taas Bellingin todistusta. Ah, tuossahan olikin pari kolme tärkeätä kysymystä ja vastausta:
"Mitä te kerroitte hänelle rouva Champernownesta?"
"Vain sen, että hän on Southernstowen pormestari, hyvin viisas nainen ja hyvin menestyvä liikealallakin — siis sellaista, mitä jokainen olisi vieraalle kertonut jostakin kaupungin huomattavasta henkilöstä — tavallista puhelua."
"Ettekö muuta?"