"Oliko hän niin vanha kuin herra Deane tai likipitäin?" kysyi Simmons.
"Hän oli paljon nuorempi, kymmentä tai kahtatoista vuotta nuorempi."
"Rakastiko herra Deane häntä suuresti?"
"Intohimoisesti! Hän oli hirveästi suruissaan vaimon kuoleman jälkeen. Muistan sen vallan hyvin", sanoi neiti Pretty. "Olin silloin viisitoistavuotias."
"Te ette ehkä muista heidän tuloaan niille seuduille?" kysyi Simmons.
"En vähääkään, mutta olen kuullut isäni ja äitini puhuvan siitä. Rouva Deane oli silloin ollut nuorikko. He olivat vasta äsken menneet naimisiin."
"Voisitteko ilmoittaa minulle tarkoin, milloin he saapuivat Camborneen, neiti Pretty — ainakin, minä vuonna?"
"Voisin kyllä, jos tarkastelisin tilikirjojani kotona."
"Vielä muuan kysymys, neiti Pretty. Tiedättekö rouva Deanen omaa sukunimeä ennen hänen naimisiinmenoaan?"
"Kyllä", vastasi neiti Pretty heti. "Rouva Deane luki paljon ja hänellä oli paljon kirjoja, pääasiallisesti runoutta. Hänen kuoltuaan herra Deane antoi ne minulle. Minulla on täällä mukananikin muuan, jonka pistin laukkuuni lähtiessäni kotoa. Hänen nimensä on sen esilehdellä."