"Kuinka sitä aavistaisin? Kuka se oli?"
"Bartlett, mutta hän oli pukeutunut kuin herrasmies."
"Mitä, Jim Bartlettko? Ja Johnin kanssa? Kah…"
Sitten hän keskeytti ja mietti. Hän oli nähnyt Bartlettin oikeudessa ja kadulla ja huomannut hänen ulkoasussaan tapahtuneen silmäänpistävän muutoksen, mistä voitiin varmasti päättää, että Bartlett oli tavalla tai toisella saanut rahaa. Mutta mistä johtui, että hän oli tullut Johnin kanssa rouva Champernownen luo?
"No niin", sanoi hän, "mitä sitten tapahtui?"
"Veljesi ilmoitti heidän haluavan tavata rouvaa. Hän tahtoi puhutella häntä ensin kahden kesken. Bartlett odotti hänen mennessään tapaamaan rouvaa. Ja minä piilouduin etuhallin perälle verhojen taakse vahtimaan. Veljesi oli salongissa emännän luona jonkun aikaa ja tuli sitten hakemaan sinne Bartlettinkin. Silloin livahdin pihalle ja kiersin ikkunan alle. Emännälläni on kummallinen vastenmielisyys verhoja ja kaihtimia kohtaan — hän ei halua vetää niitä ikkunoiden eteen, minkä vuoksi tiesin voivani katsella huoneeseen."
"Mitä sinä näit?" kysyi Simmons. Hän oli jo varma siitä, että tämän kaiken takana piili jokin salaisuus, ja tiesi, että rouva Champernownen, Hackdalen ja James Bartlettin kohtaus merkitsi jotakin. "Kunpa olisit voinut kuullakin!" lisäsi hän pahoitellen. "Kuulla kaikki!"
"Tietysti en voinut kuulla mitään", vastasi. Jane Pratt. "Mutta sen sijaan näin tarpeeksi hyvin piilopaikastani. Rouva Champernowne puhui hetkisen Bartlettille, ja veljesikin puhui hieman — he puhuivat kaikki, mutta rouva kuitenkin enimmän. Ja lopussa hän otti esille maksuosoituskirjansa."
"Ah!" huudahti Simmons. "Tekikö hän niin todellakin?"
"Ja kirjoitti maksuosoituksen", jatkoi Jane Pratt. "Kun hän oli kirjoittanut, antoi hän sen veljellesi, ja…"