"Eikö Bartlettille?" keskeytti Simmons äkkiä.
"Ei, vaan John Hackdalelle", vastasi sisäkkö. "Panin sen erityisesti merkille. Ja sitten he poistuivat pitemmittä mutkitta. He olivat juuri kadonneet kujalle, ja minäkin aioin palata taloon, kun kuulin vihellyksesi."
Simmons hieroi pimeässä nenänsä päätä vasemman kätensä sormilla, johon temppuun hän aina turvautui vaivuttuaan syviin mietteihin. Hänen oikea käsivartensa oli kiertynyt sisäkön vartalon ympärille, ja nyt hän puristi tyttöä tulisesti. "Jennie", sanoi hän luottavaisesti, "sinä olet kirotun nokkela tyttö, ja me molemmat teemme kyllä tästä jotakin suurenmoista hyödyksemme, sen saat vielä nähdä. Mutta, kuulehan, mieleeni juolahti nyt jotakin. Missä rouva kirjoitti sen maksumääräyksen?"
"Kirjoituspulpettinsa ääressä lähellä salongin ikkunaa", vastasi Jane
Pratt.
"Silloin on pulpetilla varmasti myös imuri", sanoi Simmons. "Ota sinä haltuusi sen päällimmäinen lehti, repäise se irti ja talleta minulle. Lupaatko?"
"Helppoahan se on", vastasi sisäkkö. "Minä repäisen usein irti päällimmäisen lehden ja voin ottaa sen jo tänä iltana. Mutta mitä luulet tämän kaiken tarkoittavan?"
"Sen tietää yksin Jumala!" vastasi Simmons leikillisellä äänellä. "Mutta hyvin mielelläni tahdon saada siitä selvän. Tällä on luonnollisesti jotakin tekemistä tuossa jutussa. Onko sinulla mitään kiirettä sisään?"
"Ei", vastasi sisäkkö. "Mutta miksi niin?"
"Kuinka voit kysyäkään sellaista?" sanoi Simmons tulisesti. "Tule mukaani, hitto vieköön kaiken muun! Viettäkäämme suloinen puolituntinen yhdessä."
Viehättävällä sisäköllä ei ollut mitään sitä vastaan. Hän meni Simmonsin kanssa vielä rauhallisempaan piilopaikkaan ja palasi vihdoin taloon hyvin tyytyväisenä rakkauden, vehkeilyn ja salaperäisyyden ilmapiiriin ja vakoiluun, johon hänen mielitiettynsä häntä taitavasti opetti. Hän oli kyllä seurustellut nuorten miesten kanssa ennenkin, mutta he olivat olleet tavallisia ja ikäviä verrattuina Simmonsiin. Simmonsilla oli neiti Prattin mielestä järkeä, ja nuori mies, jolla oli järkeä, oli paljon mielenkiintoisempi ja huvittavampi ja yleensä miellyttävämpi, kuin sellainen, joka nähtävästi oli sitä vailla. Hän tunsi perin miellyttävää kiihtymystä toimiessaan yksissä tuumin Simmonsin kanssa, ja kun he jälleen tapasivat toisensa, oli hänellä varastamansa imupaperiliuska mukanaan. Tämä tapahtui neiti Prattin vapaana iltapäivänä, jolloin Simmonskin oli vapaa, ja he kohtasivat toisensa rauhallisessa paikassa kaupungin laidalla. Koska ei ketään ollut näkyvissä hänen ojentaessaan toivotun paperin Simmonsille, otti tämä heti esille pienen käsikuvastimen taskustaan.