Simmons päätti äkkiä olla rohkea.
"Mitä oli James Bartlett nimisellä miehellä tekemistä kellojutussa?" kysyi hän. "Häntä ei kutsuttu todistajaksi, kun Kightiä ja Sandersia kuulusteltiin, mutta kuitenkin olen varma siitä, että hän oli jollakin tavalla sekaantunut asiaan, koska näin hänet teidän ja sen jalokivikauppiaan seurassa, jolle kello oli myyty."
'"Siinä ei mielestäni ole mitään salaisuutta", vastasi neiti Pretty tyynesti. "Poliisi ei kutsunut Bartlettia todistajaksi, koska se ei ollut tarpeellista. Hän oli kuitenkin ilmiantanut yövahtimestarin ja sisäkön. Hän näki heidän menevän jalokivikauppiaan myymälään, sai selville syyn siihen ja kertoi minulle."
"Te siis maksoitte hänelle lupaamanne palkinnon?" kysyi Simmons.
"Varmasti, koska hän oli ansainnut sen", vastasi neiti Pretty.
"Ja voin vaikka vannoa, että hän mielellään tahtoisi ansaita muutkin palkinnot, erittäinkin kolmannen", huomautti Simmons. "Ne kyllä kelpaisivat hänelle."
"Luultavasti", myönsi neiti Pretty. "Mutta hän ei tiedä mitään muuta, sillä muutoin hän olisi jo aikoja sitten tullut vaatimaan minulta enemmän rahaa. Ei, Bartlett ei tiedä lisää. Kyllä hän tulisi kertomaan, jos asianlaita olisi päinvastoin."
"Te haluatte kai hyvin kiihkeästi saada selville tämän salaisuuden, neiti Pretty?" vihjaisi Simmons. "Teistä tuntuu kuin kosto olisi jätetty teidän tehtäväksenne?"
"En luule haluani kostonhimoksi tai muuksi yksipuoliseksi tunteeksi", vastasi neiti Pretty. "Tunnen vain sen, ja mielestäni se on hirveää, että sellainen rauhallinen, viaton vanhahko mies kuin holhoojani oli joutunut kylmäverisen murhan uhriksi saavuttuaan tähän kaupunkiin. Enkä hellitä, ennenkuin voin toimittaa hänen murhaajansa oikeuden käsiin."
"Sanotaan murhan tulevan ilmi", mutisi Simmons. "Mutta sitä en oikein usko. Me saamme kuulla — me lakimiehet — silloin tällöin kummallisia ratkaisemattomia salaisuuksia, neiti Pretty. Kuitenkin aion koettaa kaikkeni saadakseni tämän jutun selville. En halua teeskennellä, neiti Pretty — teidän palkinnoksi tarjoamanne rahat olisivat minulle suureksi hyödyksi. Minä kuulun niihin köyhiin nuorukaisiin, joiden on itse raivattava itselleen tie maailmassa, ja luonnollisesti on minullakin omat pyrkimykseni. Tahdon edistyä ja vaurastua, niin että voin hankkia itselleni kodin, mennä naimisiin ja…"