"Oletteko te jo kihloissa?" kysyi neiti Pretty luontevasti.
"En suinkaan, neiti Pretty!" vastasi Simmons teeskennellen suurta viattomuutta. "Minulla ei ole edes nuorta naistuttavaakaan, vaan puhun ainoastaan tulevaisuudestani. Ne ovat vain haaveita, neiti Pretty. Saanko kysyä, oletteko te kihloissa?"
"Saatte kyllä", vastasi neiti Pretty. "Minä en ole kihloissa."
"Merkillistä!" virkkoi Simmons hyvin kunnioittavasti ja ihailevasti.
"Olisin voinut vaikka vannoa, että te olette."
"Minä olen ollut poissa koulusta vasta noin vuoden", huomautti neiti Pretty. Hän katseli tyynesti Simmonsia ja ajatteli, että Simmons oli ehdottomasti älykkään näköinen huolimatta punaisesta tukastaan ja kärpänsilmistään. "Minulla ei ole juuri ollut tilaisuutta seurusteluun", lisäsi hän, "koska minun on ollut pakko uhrata paljon aikaa liikeasioille".
"Te olette todella oikea liikenainen", sanoi Simmons. "Ja taitava olettekin!"
"Minä polveudunkin liikeihmisistä", vastasi neiti Pretty. "Minulla on selvillä kaikki liike-elämän salaisuudet — nimittäin omani — ja myös raha-asiat. Älkää luulko minua hölmöksi niissäkään asioissa. Vaikka olen luvannut niin paljon rahaa palkinnoiksi holhoojani murhaa koskevista ilmoituksista, teen sen sen vuoksi, että tunnen tekeväni hänelle oikeutta ottaessani siitä selon, ja siksi, että minulla on varoja siihen. Nyt, kun hän on kuollut, joutuu yhteinen liikkeemme kokonaan minulle."
"Niinkö?" sanoi Simmons kunnioittavasti. Hän alkoi heti miettiä, kumpaa polkua hänen olisi paras lähteä kulkemaan, sitäkö, joka vei neiti Prettyn tinakaivoksille ja rahapusseille, vai sitä, joka viittasi — epämääräisesti kylläkin vielä — johonkin kohtaan, mistä voisi kiristää rouva Champernownea. "Se on jotakin! No niin, minä koetan parastani, neiti Pretty." Hän nousi lähteäkseen, ja neiti Pretty ojensi hänelle kätensä. "Pelkään teidän tuntevan olonne täällä melko yksinäiseksi", lisäsi hän niin kohteliaasti kuin suinkin. "Aion ehdottaa teille pientä vaihtelua, jos vain sallitte."
Hän ei ollut päästänyt vielä irti kättä, jonka neiti Pretty oli ojentanut hänelle, ja loi tyttöön katseen, jossa ihailu ja melkein nöyrä kunnioitus oli taitavasti sekoitettu yhteen. Neiti Prettyn mielestä hän oli varsin säädyllinen ollakseen vain nuori mies, eikä hänellä ollut mitään Simmonsin ihailua ja kunnioitusta vastaan.
"Mitä oikein tarkoitatte?"