"Herra Tress on otaksuttavasti palannut Lynne Courtiin?" sanoi Smith.
"Kuinka kauan siitä on?"
"Ei, sir — herra Tress lähti Lontooseen", oikaisi haudankaivaja. "Hän ja hänen palvelijansa — Fowler — poistuivat heti hautajaisten päätyttyä tuosta portista. Tänä aamuna kuulin heidän lähtevän pois — kartano jätetään tyhjille joksikin aikaa, paria tai kolmea palvelijaa lukuunottamatta."
"Onko myöskin neiti Tress poistunut?" tiedusti Smith.
"Näin neiti Tressin tänä aamuna menevän kylän lävitse muutamien
hoitajattarien ja pikku pojan seurassa", kertoi haudankaivaja.
"Kartanossa ei nyt ole ainoatakaan perheenjäsentä — vain herra
Mountain ja palvelijat."
Smith ja Styler astelivat kirkkotarhan portille ja pysähtyivät sen luona, kääntyen katsomaan toisiinsa.
"Hethertonin kukkakauppa, Gloucester-tie", virkkoi Smith. "Älkää unohtako sitä, Styler!"
Styler nyökkäsi ikäänkuin huomauttaakseen, että varoitus oli tarpeeton.
"Se talo, johon näin ensin neiti Brockin ja sitten rouva Rentonin menevän, on hyvin lähellä Gloucester-tietä", sanoi hän.
"Niin onkin", vahvisti Smith. "Ja juuri niillä seuduin meidän on suoritettava hieman kuulusteluja. Nyt, Styler, palataan kaupunkiin; täällä on tarpeetonta viipyä, kun kerran Tressit ovat poissa. Käsken ohjaajan saattaa minut asemalle; te otaksuttavasti menette pyörällänne. Ensi yön lepäämme. Huomenaamulla tulkaa tapaamaan minua Gloucester-tien piiriasemalle kello kymmenen!"
Sitten Smith nousi autoon ja ajoi Lynnen asemalle, ajatellen orvokkikimppua. Joku oli surrut Kesteveniä siksi haikeasti, että oli lähettänyt kukkia vainajan yksinäiselle haudalle. Mutta kuka se oli? Eiköhän näiden kukkien avulla voisi saada jotakin tärkeätä vihjausta?