Perin tyrmistyneenä kirkkoherra otti sanomalehden Smithin kädestä ja luki itsekseen lyhyen uutisen Hyde-puistossa tehdystä löydöstä. Senjälkeen hän ojensi lehden takaisin, pudistaen päätään.
"Ei!" vastasi hän. "Hän ei ilmaissut nimeään. Hän pyrki puheilleni — niin, se oli toissapäivänä kello neljän vaiheilla iltapäivällä — ja näytti vihkimätodistusta —"
"Todistusta?" kertasi Smith, vilkaisten Styleriin. "Alkuperäistä todistustako eikä tämäntapaista jäljennöstä?"
"Niin, todistusta — tavallista vihkimätodistusta — jonka edeltäjäni, pastori Bright, oli asianmukaisesti kirjoittanut ja allekirjoittanut", vakuutti kirkkoherra. "Hän halusi verrata sitä avioliittoluettelon vastaavaan merkintään. Hän teki sen — minun nähteni. Ja samoin kuin tekin oli hänkin ilmeisesti pahoillaan siitä, että pastori Bright ja vihkimisen molemmat todistajat ovat kuolleet."
"Neiti Brock, epäilemättä", jupisi Smith. "Mutta mitähän hän lienee hakenut — saammeko tarkastaa sitä luetteloa?" lisäsi hän, äkkiä katkaisten oman lauseensa. "Tahtoisin mielelläni nähdä vihittyjen käsialoja."
Kirkkoherra otti luettelon esille kassakaapista, ja pian Smith ja Styler kumartuivat lukemaan merkintää ja tarkastamaan nimikirjoituksia. He molemmat olivat huolellisesti tutustuneet muutamiin Kestevenin kirjoittamiin ja olivat uteliaita näkemään, oliko hänen ja todistuksessa mainitun miehen käsialoissa yhtäläisiä piirteitä. Mutta tuntemattoman Edward Charleston Legetten käsiala ei lainkaan muistuttanut Kestevenin kirjoitusta. Ja Maud Eleanor Riversin nimikirjoituksesta — hienoa, italialaista käsialaa — ei käynyt ilmi mitään muuta kuin se, että sen oli kirjoittanut hyvän kasvatuksen saanut nainen.
Pian he poistuivat St. Eanswythen rauhalliselta alueelta luvattuaan hyvin uteliaalle kirkkoherralle antaa hänelle asiasta lisävalaistusta sitä mukaa kuin sitä ilmaantuisi ja palasivat yhdessä Cornhillin tungokseen. Mutta ennenkuin he ehtivät pois hiljaisilta kujilta, taputti Smith sihteerinsä käsivartta.
"Styler!" sanoi hän. "Neiti Brock näytti kirkkoherralle epäilemättä samaa todistusta, jota Kesteven niin huolellisesti säilytti takkinsa salataskussa. Siispä juuri neiti Brock tunkeutui Darrel Tressin asuntoon ja otti sen."
"Niin päättelin, sir, heti kun kirkkoherra siitä kertoi", vastasi Styler. "Nyt olen aprikoinut, mitähän varten hän tahtoi nähdä luetteloa."
"Sitä en minäkään jaksa tällä hetkellä käsittää", tunnusti Smith. "Mutta siihen hänellä epäilemättä oli hyvä syy. Ja nyt, Styler, lähdemme taaskin ajamaan — Kensingtoniin. Käskekää ajurin viedä meidät sille talolle — tai sen lähelle — johon näitte neiti Brockin toissa-iltana menevän!"