Heidän laskeuduttuaan ajurin rattailta hiljaisen kadun kulmassa, Victoria-tien ja Kensington-aukion välillä sijaitsevien yhtä hiljaisten liikeväylien muodostamassa verkossa, Styler vitkastelematta ohjasi kumppaninsa eräälle talolle, joka silminnähtävästi oli täysihoitolarakennuksia. Ja heidän astellessaan sen ja katukäytävän välillä olevan pienen puutarhan poikki avautui ovi ja siitä ilmestyivät Darrell Tress ja Hextall ilmeisesti harmistuneen ja huolestuneen, hyvin suulaasti juttelevan emännän seuraamina. Nähdessään uudet tulijat näytti viimeksimainittu ärtyneenä peräytyvän takaisin taloon, mutta Hextallin sanat pysähdyttivät hänet.
"Ei mitään hätää", sanoi tohtori rauhoittavasti. "Nämä herrat hoitavat tätä juttua herra Tressin puolesta. Ja koska me voimme kertoa heille kaikki teiltä saamamme tiedot, eivät he vaivaa teitä."
"Ja siitä olen totisesti hyvilläni!" riemuitsi nainen. "En ole saanut hetkisenkään rauhaa tästä aamusta kello seitsemästä alkaen, kun poliiseja, etsiviä ja sanomalehtiherroja on juossut kimpussani. Koska se nuori nais-parka oli tämän herrasmiehen palveluksessa, olin luonnollisesti mielihyvin valmis kertomaan hänelle kaikki, mutta nyt tiedätte yhtä paljon kuin minäkin, ja —"
"Juuri niin", keskeytti Hextall, viitaten vastatulleita vetäytymään takaisin! "Emme tällä kertaa enää kiusaa teitä. Tule, Smith", jatkoi hän, tarttuen asianajajan kainaloon ja taluttaen häntä poispäin. "Olemme saaneet kaikki saatavissa olevat tiedot, ja minä voin kertoa ne sinulle. Tuo nainen on tulemaisillaan hulluksi tämän jutun tähden — meidän saapuessamme oli siellä kolme miestä."
"Ja jos ne miehet olivat etsiviä, on joku heistä epäilemättä tarkastanut neiti Brockilta jääneet tavarat", virkkoi Smith.
"Niin on — ainakin poliisit ovat", myönsi Hextall. "Mutta he eivät löytäneet mitään. Eikä emäntäkään tiedä juuri mitään. Mutta jotakin hän sentään kertoi. Nimittäin", jatkoi hän kaikkien neljän poistuttua puutarhasta ja seisahduttua ryhmäksi portin edustalle, "että neiti Brock oli saapunut tänne joku päivä sitten iltapäivällä — samana päivänä, jona hän katosi Lynne Courtista. Hän oli aikaisemmin, kaksi vuotta takaperin, asunut täällä kuukauden päivät ja oli niin ollen tuttu talossa. Hän ilmoitti emännälle tarvitsevansa taaskin asuntoa ja valitsi seurustelusalin kerroksesta kaksi huonetta. Matkatavaroita hänellä ei ollut muassaan — niiden piti muka tulla myöhemmin, mutta niitä ei ole kuulunut. Hän pysytteli sisällä seuraavaan päivään saakka, mennen sitten ulos iltapäivän keskivaiheilla. Hän palasi kello kahdeksan illalla, ja kohta sen jälkeen tuli hänen luokseen rouvasihminen, joka varmastikin oli rouva Renton. Sen me luonnollisesti tiedämme — Stylerhän näki rouva Rentonin saapuvan."
"Kello kahdeksan ja kaksikymmentäviisi, täsmällisesti", huomautti
Styler. "Neiti Brock meni sisälle kello kahdeksan ja viisitoista."
"Rouva Renton viipyi neiti Brockin luona jonkun aikaa", jatkoi Hextall. "Siitä ei emäntä tietenkään osaa kertoa mitään, koska vierailussa ei ollut mitään epäilyttävää. Mutta hän itse päästi rouva Rentonin sisälle ja näki hänet taaskin hänen poistuessaan, joten ei ole lainkaan vaikea todeta, että kävijä oli rouva Renton, mitä asiaa hänellä sitten lieneekään ollut."
"Hän ei intäkään, ettei hän ollut täällä", tokaisi Smith. "Jatkahan!"
"Koko eilispäivän oli neiti Brock kotosalla", pitkitti Hextall. "Seitsemän seuduissa illalla hän sai sähkösanoman. Tuntia myöhemmin hän lähti ulos. Emännän palvelija, joka oli ulkosalla asioilla, näki neiti Brockin heti hänen tultuaan talosta. Hänen seurassaan oli mies — kookas, vanhahkon näköinen mies, mikäli palvelija muisti. Palvelija näki heidät puhelemassa tuolla kadunkulmassa. Katua myöten lähestyi ajuri, mies huusi sitä, he nousivat molemmat rattaille ja ajoivat pois. Ja senjälkeen ei neiti Brock palannut eikä emäntä kuullut hänestä mitään, ennenkuin tänä aamuna saapui poliisi kertomaan, että hänen ruumiinsa oli löydetty Hyde-puistosta."