"Mistä saattoi hänen löytäjänsä arvata, kuka hän oli?" kummasteli Smith.
"Sähkösanoma löytyi hänen käsilaukustaan", selitti Hextall. "Minä näin sen — Tress ja minä menimme poliisilaitokselle, heti kun kuulimme tapahtumasta. Sähkösanomasta ei paljoa viisastu. Sen sisältö oli yksinkertaisesti: 'Asuntosi kohdalla tänä iltana kahdeksan.' Allekirjoitusta ei ollut."
"Panitko merkille, mistä se oli lähetetty?" kysyi Smith.
"Kyllä. Regent-kadulta — neljännestä vaille kahdeksan."
"Sähkösanoma on luonnollisesti poliisien hallussa", sanoi Smith.
"Niin tietysti — kaikki on heidän hallussaan. Ja muuten", lisäsi Hextall, "he löysivät hänen laukustaan jotakin, mitä sinä varmasti pidät tärkeänä — summan ranskalaisia seteleitä."
"Ahaa!" äänsi Smith. "Se on merkittävä tosiaankin!"
"Hänellä oli mukanaan hyvä joukko rahaa. Mutta sähkösanomaa lukuunottamatta ei minkäänlaisia papereita", jatkoi Hextall. "Mikä murhan vaikutin lieneekin ollut, ainakaan se ei ollut ryöstö. Hänen rahansa ja arvoesineensä olivat kaikki koskemattomina. Mutta poliisit väittivät kuitenkin, että merkeistä päättäen hänen taskujaan ja vaatteitaan oli tarkastettu."
"Ahaa! Vai niin!" huudahti Smith, katsahtaen Styleriin. "Niinpä tietenkin. No niin, tässä seisominen ei hyödytä mitään. Muita tietoja ette kai emännältä saanut?"
"Emme", vastasi Hextall. "Mutta mitä aiot tehdä?"