"Muistan oikein hyvin — kookas, vanhanpuoleinen mies", vastasi Smith miettivästi. "No niin! Entä mitä majuri Esmondhaugh arveli?"
"Ei mitään, paitsi että se kaikki oli hyvin kummallista", sanoi rouva
Renton. "Ja niinhän se olikin. Ja — mitä on minun tehtävä?"
"No niin", vastasi Smith, katsahtaen toisiin miehiin, "luullakseni menettelette viisaimmin, jos menette kertomaan New Scotland Yardin viranomaisille kaiken sen, mitä olette kertonut meille. Ja — teidän asemassanne menisin heti. Jos sen teette, säästätte itseltänne sen harmin, että teitä tullaan etsimään, että teitä tiedustellaan sanomalehti-ilmoituksissa, että teitä vakoillaan — ja paljon muuta."
Rouva Renton nyökkäsi, huokaisten helpotuksesta, ja nousi heti pystyyn.
"Te olette varmasti oikeassa", virkkoi hän. "Ja minä lähden juuri nyt. Ehkä palvelijanne hankkii minulle ajurin, herra Tress? — Ajan sinne suoraapäätä."
Smith saattoi rouva Rentonin ajuriin, jonka Fowler heti kutsui. Kun hän palasi toisten seuraan, kuvastui hänen kasvoistaan jokin salainen päätös.
"Nyt, Tress," sanoi hän, "haihduttakaamme mielestämme äskeinen pieni välinäytös ja palatkaamme siihen asiaan jota olimme pohtimassa. Olen päättänyt noudattaa määrättyä toimintasuunnitelmaa ja käydä siihen käsiksi tällä minuutilla. Mainitsin jo teille, että minun mielestäni sisarenne on vaarassa. Valtuutatteko minut käyttämään kolmetuhatta puntaa, jos se on tarpeellista — heti?"
"Kolmekymmentätuhatta, jos niin haluatte", vastasi Darrell epäröimättä.
"Kirjoittakaa maksuosoitus heti, jos tahdotte."
"Voitte lähettää kolmentuhannen maksuosoituksen minulle tänä iltana asuntooni", virkkoi Smith. "Seuraavien neljänkolmatta tunnin kuluessa olen minä matkalla — samoin Styler. Tapaamme teidät huomenillalla. Siihen mennessä älkää jättäkö neiti Tressiä yksin. Ja nyt, Styler, lähdetään!"
Kadulla Smith tarttui sihteerinsä käsivarteen.