"Styler, teidän on heti lähdettävä Lynneen", käski hän, "ja oltava yötä Lynnen Vaakunassa. Ottakaa millä ilveellä hyvänsä selvä siitä, oliko rouva Rentonilla vieraita Kestevenin murhayönä ja keitä he olivat! Tulkaa kohtaamaan minua huoneistooni kello seitsemän huomenillalla. Minä puolestani lähden ensi junassa Weymouthiin — Polbeckin puheille."
XXV
SOPIVA SÄHKÖSANOMA
Ennen sen illan päättymistä Smith oli taaskin Weymouthissa hauskasti sijoittuneena samaan hotelliin, jossa hän ja Styler olivat haastatelleet kapteeni Polbeckia vasta kaksi päivää aikaisemmin. Kello yhdeksän seuraavana aamuna hän oli syönyt aamiaista; ennen kymmentä hän oli laivalaitureilla etsimässä Polbeckia ja hänen kuunariaan. Ja neljännestä yli kymmenen hän oli löytänyt pienen merimiehen ja istui hänen kanssaan kahden kesken kajuutassa, jossa oli parhaiksi tilaa kääntyä ympäri.
Polbeck oli ovelan utelias. Heti Smithin pyöreät kasvot nähtyään hän arvasi tämän näennäisesti yksinkertaisen lontoolaisen herrasmiehen, jolla oli kultasankaiset silmälasit, tarvitsevan häntä ja koettavan hankkia lisätietoja. Hänen terävissä silmissään alkoi väikkyä uusia edullisia sopimuksia. Eikä Smith jättänyt häntä kauaksi aikaa epäilyksen valtaan, vaan kävi suoraan käsiksi asiaan, niin pian kun Polbeck oli saattanut hänet kajuuttaan ja sulkenut oven heidän jälkeensä.
"Tulin Lontoosta myöhään eilenillalla tavatakseni uudelleen teidät, kapteeni", alkoi Smith. "Olisin heti saavuttuani lähtenyt Portlandiin teitä etsimään, jollei olisi ollut liian myöhäistä. Sitäpaitsi muistin, ettette lähde merelle ennenkuin yhdentenäkolmatta päivänä, joten uskoin varmasti tapaavani teidät täältä tänä aamuna. Tarvitsen teiltä lisää tietoja, ja te saatte hyvän maksun kaikesta, mitä voitte minulle ilmaista."
"Mielihyvin kerron teille kaikki, mitä osaan, sir", lupasi Polbeck. "Mutta", lisäsi hän, pudistaen päätään puolittain surullisesti, "eipä taida olla paljoa, jos on ensinkään, sellaista, mitä en jo ole teille kertonut".
"Kenties on minun mieleeni johtunut uusia asioita", virkkoi Smith. "Teistä saattaa todellakin olla minulle hyötyä. No niin, ettekö tiedä sen englantilaisen nimeä, jota teidän oli osaltanne avustettava karkaamaan ranskalaisten rangaistussiirtolasta Guianasta?"
"En tiedä", vastasi Polbeck. "En ole sitä koskaan kuullut."
"Ettekö kuullut häntä mainittavan jollakin liikanimellä?"