"En! Häntä ei kertaakaan nimitetty muutoin kuin englantilaiseksi."
"Ettekö myöskään tiedä sen miehen nimeä, jonka kanssa olitte neuvotteluissa?"
"En. Mutta", riemastui Polbeck muistin äkkiä välähtäessä, "hänet tunnen lisänimellä, tunnen kun tunnenkin!"
"Ahaa! Sepä hyvä!" sanoi Smith, huoahtaen helpotuksesta. "Mikä hänen lisänimensä sitten oli?"
"Kuuba-Sam", vastasi Polbeck empimättä. "Se miekkonen kehuskeli yhtenään, mitä kaikkea hän oli tehnyt Kuubassa — joka minun luullakseni oli käynyt hänelle liian kuumaksi."
"Tunnettiinko hänet yleisesti sillä nimellä?" tiedusti Smith.
"En koskaan kuullut häntä mainittavan millään muulla", vastasi Polbeck. "Niin, kyllä hänet tunnetaan sillä nimellä hyvin Georgetownissa — ainakin siinä kapakassa, jossa hänet aina kohtasin."
"Se on oikein hyvä. Mikä sitten on sen kapakan nimi", kysyi Smith, "olipa se sitten kapakka, ravintola tai vierasmaja?"
"Aykinin ravintola — niin sitä nimitetään, ja se sijaitsee Gunfire-telakalla. Se on englantilaisten ja amerikkalaisten lempikapakka. Ravintolaksihan sitä sanotaan, mutta se on jonkunlainen hotelli, johon saa majoittua, jos tahtoo", sanoi Polbeck. "Monta kertaa olen itsekin asunut siellä."
"Sekin on hyvä, kapteeni — edistymme mainiosti", kehui Smith. "Te kykenette sittenkin antamaan minulle arvokkaita tietoja. Ja nyt kaikkein tärkein kysymys: Tunnetteko Georgetownissa ketään ihmistä — liikemiestä — johon voitte täydelleen luottaa?"