Palvelijatar painoi vaivoin tämän sanoman mieleensä, kehoitti Styleriä astumaan sisälle ja katosi eteissalin oikealla puolella olevaan huoneeseen, jonka ikkunasta Styler oli talolle saapuessaan nähnyt loistavan valoa. Pian hän palasi, pyytäen vierasta tulemaan sisälle, ja Styler, joka jo oli valmistautunut esittämään aikomaansa osaa, astui eteenpäin kohtaamaan rouva Rentonia, joka oli tullut huoneen ovelle hyvin kummastuneen näköisenä.
"Hyvää iltaa, rouva", alkoi Styler tuiki itsevarmana ja luottavana. "On ikävää, että vaivaan teitä näin myöhään, mutta mieleemme johtui teidän lähdettyänne eräs kysymys —"
Rouva Renton viittasi häntä astumaan sisälle ja sulki oven tultuaan itse jälessä. Hän osoitti vanhahkoa herrasmiestä, joka nyt oli lopettanut Peggen tarjoaman sikaarin ja valitsi parhaillaan uutta vanhanaikaisesta kotelosta, mutta keskeytti puuhansa, kiinnitti monokkelin oikeaan silmäänsä ja tuijotti Styleriin uteliaana.
"Veljeni, majuri Esmondhaugh, josta kuulitte minun puhuvan tänään", esitteli rouva Renton. "Majuri Esmondhaugh tietää hyvin, mitä herra Tressin luona tänään tapahtui, herra Styler, joten voitte puhua hänen kuultensa. Mistä on kysymys — ja mistä tiesitte minun olevan täällä?"
"Tiedustin hotellistanne, madam, ja kuulin teidän lähteneen maaseudulle", vastasi häpeilemätön Styler. "Ja kun meidän oli kysyttävä teiltä paria tärkeätä seikkaa, hyppäsin moottoripyörälleni ja ajoin tänne. Ensinnä neiti Brockin luona käyntinne, rouva Renton", jatkoi hän, istuutuen emännän osoittamalle tuolille. "Saattaisitteko, madam, virkistää muistianne, kylliksi muistaaksenne, sattuikohan mitään — — jotakin pikku seikkaa — mikä herätti tai mietittyänne herättäisi teissä ajatuksen, että neiti Brock narrasi teidät sinne — narrasi, huomatkaa! — kohtaamaan jotakuta!"
Rouva Renton, joka oli silmäillyt vierastaan hyvin uteliaana, säpsähti.
"Sitä en ole ajatellut", virkkoi hän miettivästi. "Mutta kerroinhan teille, että hän kävi vähäväliä ikkunan ääressä tähyilemässä kadulle. Se olisi saattanut merkitä sitä, mihin viittasitte."
"Entä se — nimitämmekö sitä rauhattomuudeksi, madam? — näyttikö se — asettuvan hänen saatuaan mainitsemanne sähkösanoman?" kysyi Styler. "Nämä tuntuvat epäilemättä pikku seikoilta, mutta ovat hyvin tärkeitä."
"Saatuaan sähkösanoman", vastasi rouva Renton, "hän yksinkertaisesti pyysi minua — kuten kerroin — menemään tieheni."
"Juuri niin, juuri niin!" äänsi Styler, ravistaen päätään salaperäisesti. "Se luonnollisestikin selittää sen — toinen henkilö ei tullutkaan. Ette kai voi vaivata muistianne siinä määrin, että muistaisitte hänen kertaakaan vihjanneen — jonkun kolmannen henkilön saapumiseen?"