"Vaivaamatta muistiani voin vakuuttaa teille, ettei hän sitä tehnyt!" vastasi rouva Renton jyrkästi. "Siitä olen ehdottoman varma."
Styler nousi pystyyn ja pudisti päätään vieläkin salaperäisemmin.
"Niinpä niin, niinpä niin, madam!" virkkoi hän. "Niin — tietenkään hän ei sitä tehnyt, rouva Renton, ei tehnyt! Aikoi tuottaa teille yllätyksen, madam — siinä se. Niin juuri, tietysti!"
"Minkälaisen yllätyksen?" tiedusti rouva Renton.
Mutta Styler kohoili kättään torjuvasti.
"Teidän täytyy suoda minulle anteeksi", sanoi hän, hymyillen ovelasti. "Valtiosalaisuuksia, ymmärrättehän, madam. Tärkeätä kuitenkin on, että jotkut merkit — kovaonnisen naisen usein toistunut ikkunasta tähyäminen — osoittavat hänen odottaneen jotakuta."
Sitten Styler kumarsi ja poistui, vastaukseksi rouva Rentonin kyselyyn selitettyään yöpyvänsä Lynnen Vaakunaan. Ja siihen majataloon hän lähtikin suoraapäätä heti Warrenista päästyään. Sinne jouduttuaan hän istui puoleen yöhön saakka valveilla pakisten isännän kanssa. Maata pannessaan hänellä oli lohdullinen tieto siitä, että hän oli saanut selville useita tärkeitä seikkoja, joilla hän voisi ilahduttaa Smithin korvia viimemainitun palattua omalta retkeltään.
XXVII
ESMONDHAUGHIEN SUKUTAULU
Styler, joka mielellään nautti elämästään, milloin vain ammatilliset tehtävät saattoivat hänet maaseudulle, virui seuraavana aamuna vuoteensa lavendelituoksuisten raitien välissä verrattain myöhään. Sen jälkeen hän kulutti aikaansa, kuten hän nimitti aitomaalaisen liikkiö- ja muna-aamiaisen kimpussa lähes kello yhteentoista. Hän oli suorittanut kaikki tehtävänsä, ja hänellä oli useita tunteja vapaata aikaa, ennenkuin hänen sopimuksen mukaisesti oli mentävä tapaamaan esimiestään tämän toimistossa Pumppu-pihassa. Ja koska maaseutu häntä viehätti, päätti hän tehdä mutkan palatessaan Lontooseen. Hän poikkeaisi Dorkingiin ja sieltä Reigateen, ehkäpä aina Sevenoaksiin saakka, levähtäen silloin tällöin tiepuolessa olevissa majataloissa, jotka tehosivat hänen luonteessaan piilevään, kehittymättömään taiteelliseen vaistoon. Päivä oli kaunis, tiet olivat hyviä, ja hyvällä moottoripyörällä saattaa seitsemässä tunnissa katkaista pitkän matkan. Ennenkuin kirkonkello löi kaksitoista, maksoi Styler senvuoksi laskunsa, sanoi jäähyväiset isännälle, jolle hän leikillisesti huomautti, ettei hänen saapumisestaan pitäisi koskaan kummastua, ja lähti itään päin. Mutta kiitäessään kylän raitilla hän tuli äkkiä ajatelleeksi, että tuntuisi säädyttömältä ja epäkohteliaalta, jollei hän kävisi poliisiasemalla tervehtimässä komisariusta. Niinpä hän pian seisautti koneensa, minkä jälkeen hänet kohta opastettiin arvoisan poliisimiehen pyhättöön.