Hextall vastasi ulkonaisesti vilpittömään katseeseen todellisesti vilpittömällä.
"Minä ajattelen ehdottomasti, että olisi hyvä, jos neiti Tress jätettäisiin muutamaksi vuorokaudeksi täydelliseen rauhaan", hän vastasi.
"Aivan niin", myönsi Kesteven. "Hyvä on — minä poistun tunnin kuluessa."
Hän hävisi nopeasti viereiseen huoneeseen, ja Hextall kääntyi Tressin puoleen.
"Teidän sisarenne haluaa nähdä teitä", hän sanoi ja lisäsi sitten merkitsevästi katsoen: "Ja luulen ilahuttavanne sisartanne, jos te hänelle ilmoitatte, että teidän ystävänne menee matkoihinne ja te jäätte kotiin."
Darrell Tress läksi sisarensa huoneeseen jonkunlainen hirtetyn koiran ilme kauniilla kasvoillaan, ja Hextall poistui talosta ja meni sairaskäynneilleen. Mutta hänet oli vallannut omituinen salaperäisyyden tuntu, ja monasti sen päivän kuluessa hän huomasi ajattelevansa mitä Paquita Tress oli tarkoittanut sanoessaan, että Kesteven oli toinen piru ihmishahmossa. Hän ajatteli sitä vielä myöhään illallakin rauhallisesti tupakoidessaan, kun hänen oveltaan äkkiä kuului hälinää. Sieltä kantautui kova kellonsoittoja hätäisiä ääniä, joista toinen kuulosti estelevänä ja toinen jyrkästi vaativana. Ja se vaativa ääni oli — Paquitan!
III
LOISTAVA KURJUUS
Hextall syöksähti lepotuolistaan harmistuneena murahtaen. Hän tempaisi huoneensa oven auki ja katsahti eteishalliin. Siellä seisoi hänen hoidokkinsa, jonka olisi tähän aikaan pitänyt olla vuoteessa sikeässä unessa, kovaäänisesti selittämässä palvelijattarelle että hänen oli välttämättömästi heti tavattava tohtori Hextall; hänen takanaan liehui nuorempi sairaanhoitajatar hätääntyneenä ja silminnähtävästi avuttomana itkien. Heti kun hän huomasi Hextallin, rupesi hän tälle selittämään:
"Minä en ole tähän syyllinen, tohtori", hän valitti väännellen käsiään.
"Minä en voinut pidättää häntä — hän tahtoi tulla!"