"Missä nimenomaan näitte tämän miehen?" tiedusti Smith.
"Sanon sen teille. Upper Grosvenor-kadun kulmassa — hän tuli sitä katua pitkin. Ja", lisäsi Demetriadi huulillaan merkitsevä hymy, joka paljasti hänen mustien viiksien takaa välkkyvät valkeat hampaansa, "hän ei ollut yksin".
"Eikö yksin? Kuka sitten oli hänen seurassaan?" kysyi Smith.
Demetriadi viskasi pois savukkeensa ja näpsäytti sormiaan. "Sanon sen!" kehaisi hän painokkaasti. "Neiti Brock."
Smith vilkaisi muiden kolmen kasvoihin, joista kaikista kuvastui kiihkeä jännitys. Sitten hän kääntyi kreikkalaisen puoleen tekeytyen epäilevän näköiseksi.
"No, olkaahan toki!" virkkoi hän. "Mistä tiedätte, että se oli neiti
Brock?"
"Emme tietäneet sitä — silloin", tunnusti Demetriadi. "Silloin tiesimme vain sen, että mies oli sama kuin se, jonka näimme Kestevenin seurassa Café Imperialissa — hänestä emme voineet erehtyä! Ja nainen oli nuori,— hento, pieni, sievä, vaaleatukkainen. Kun seuraavana päivänä luimme sanomalehtiä, silloin tiesimme, että hän oli pieni kotiopettajatar — neiti Brock. Niin juuri!"
Kaikki neljä kuuntelijaa istuivat äänettöminä minuutin tai pari. Sitten etsivä tiedusti rauhallisesti:
"Mitä he tekivät, herra Demetriadi?"
"He vain kävelivät ja puhelivat — kävelivät aika ripeästi", vastasi kreikkalainen. "He sivuuttivat meidät kadunkulmassa olevan lampun kohdalla ja menivät edelleen."