"Panitteko merkille, mihin suuntaan?" kysyi etsivä.
"Kyllä — kerron sen teille. He menivät kadun poikki Stanhope-portille — niinhän sitä nimitätte — ja sitten puistoon", vastasi Demetriadi.
"Oletteko siitä varma?"
"Kyllä, ihan varma. Me tarkkailimme heitä. Huomautin Chimbouloglosille: 'Tuo on sama miekkonen, joka oli murhatun Kestevenin seurassa.' Ja Chimbouloglos vastasi: 'Kyllä näin hänet.' Niin, siitä ei ole epäilyksen hiventäkään! Minulla on nopea — miten sanottekaan — huomiokyky."
"No?" äänsi Smith vähän aikaa kestäneen äänettömyyden jälkeen. "Entä sitten?"
"Niin, entä sitten? — juuri niin", vastasi Demetriadi taaskin hymyillen. "Nyt alkaa sukkela kohta — vai mitä? Seuraavana päivänä kuulimme Hyde-puistossa tapahtuneesta murhasta — luimme siitä sanomalehdistä. Luimme kuvauksen nuoresta naisesta. Katsoimme toisiimme. Sanoimme: 'Se on sama nuori nainen, jonka eilenillalla näimme sen miehen seurassa!' Minä sanoin niin — Chimbouloglos sanoi niin myöskin. Molemmat sanoimme: 'Se on epäilemätöntä. Emme ole, kuten te sanotte, pölkkypäitä — emme vainkaan!' Sitten sanoimme — jos vielä kerran näemme sen miehen, jonkun toisen kerran, vai mitä?"
"Juuri niin!" huudahti Smith. "Jos!"
Kreikkalainen purskahti nauramaan ja heilutti uutta, juuri kotelostaan ottamaansa savuketta.
"Niin!" äänsi hän. "Me näimme hänet. Näemme hänet nytkin — ainakin
Chimbouloglos näkee! Niin — kyllä!"
"Näkee? Chimbouloglos? Missä?" tiedusti Smith. "Taivaan tähden, mies, älkää kujeilko tällaisessa asiassa!"