"Näin ainakin kaksi, jotka tunsin!" huudahti hän. "Tämä alkaa käydä hieman hämäräksi, sir! Niin, kaksi — Esmondhaughin ensiksikin. Ja toiseksi Peggen! Peggen — Philcoxin! Mitä ihmettä se merkitsee? Ne kaksi — tuonne — yhdessä?"
"Mutta olihan vielä kolmas", huomautti Smith.
"Nuorehko, keikarinnäköinen mies", vastasi Styler. "En tunne häntä. Kyllä näin heidät kaikki. He olivat näkyvissäni vain hetkisen — tuo kaasulamppu valaisi heidät selvästi. Esmondhaugh ja Pegge — sen miehen luokse! Hyvä Jumala! Kaiken tämän takana ja pohjalla piilee jotakin, mitä me emme ole ottaneet huomioon laskuissamme. Yksityisetsivä, niinkö?" jatkoi hän, ikäänkuin ääneen ajatellen. "Nähty neiti Brockin seurassa — nyt neuvottelemassa majuri Esmondhaughin — ja Pegge-vanhuksen kanssa — hm!"
"Emmehän me tiedä, että he ovat menneet sen miehen puheille", huomautti
Smith. "Tuossa rakennuksessa on tietysti muitakin liikkeitä."
"Pohjakerroksessa myymälä — yksi; vakuutustoimisto — kaksi; Milhirst — kolme; muotiliike, madame se ja se. He eivät ole menneet sisälle ostamaan muotitarpeita tai jotakin muuta eivätkä vakuutusasioissa tähän aikaan illasta", vastasi Styler. "Sitäpaitsi — katsokaahan!" He olivat puhellessaan siirtyneet kadun poikki, ja nyt Styler heilautti peukaloaan valaistua ikkunaa kohti. Ikkunaverholle kuvastui selvästi kookas hahmo, jonka päässä oli homburgilainen hattu.
"Tuo on majuri Esmondhaugh", vakuutti sihteeri. "Tunnen hänet hatustaan. He neuvottelevat jostakin, tietysti. Antaisin puolet kaikesta, mitä ikänä saan omakseni, jos tietäisin, mistä he keskustelevat — kuvaannollisesti puhuen! Kaikki tämä on seuraus Esmondhaughin, rouva Rentonin ja Pegge-vanhuksen eilisiltaisesta keskustelusta Peggen asunnossa. Mutta miten sekaantuu tämä yksityisetsivä leikkiin? Mitä hän on puuhaillut? Onko hän ollut heidän palveluksessaan?"
"Otaksuttavasti osuitte nyt naulan kantaan, hyvä ystävä", virkkoi Smith, naurahtaen kuivasti. "Sen arvelun luulisin pitävän paikkansa. Ja siinä tapauksessa —"
"Joka tapauksessa meidän on pidettävä heitä silmällä", sekaantui Styler puheeseen. Hän katsahti huolestuneena kahden puolen pitkin katua. "Missä ovat tohtori Hextall ja etsivänosaston mies, sir?"
Smith selitti lyhyesti, miten asiat olivat, eikä Styler lausunut minkäänlaisia huomautuksia eikä osoittanut erikoista mielenkiintoa; silminnähtävästi hän oli keskittänyt kaikki ajatuksensa ja kaiken tarmonsa valaistuun ikkunaan.
"Yhtäkaikki", sanoi hän äkkiä, "jos neiti Tressiä uhkaa välitön vaara, on meillä sitäkin enemmän syytä olla päästämättä tätä joukkiota näkyvistämme".