Taaskin hän katsoi Hextalliin ovelannäköisesti, ja äkkiä Hextall punehtui viriävästä toivosta.
"Tarkoitatteko — tuota —" hän sopersi hätäisesti. "Tarkoitatteko —"
"Tarkoitan", vastasi etsivä, "että jos olisin teidän kengissänne ja tietäisin, mitä te nyt tiedätte, toimittaisin neiti Tressin johonkin sivulle kuudeksineljättä tai vaikkapa vain neljäksikolmatta tunniksi — senjälkeen ja ehkä paljoa ennenkin on määräykseni pelkkää tuhlattua paperia. Ja kuulkaahan, tohtori — olen kohdellut teitä herrasmiehen tavoin — kohdelkaa te minua samoin. Onko teillä jossakin joku ystävä, jonka luokse voisitte viedä neiti Tressin, niin että jos tulisimme tapaamaan häntä tänä iltana tai huomenna, emme löytäisi häntä eivätkä palvelijatkaan luonnollisesti tietäisi, mihin hän on mennyt?"
"Kyllä!" vakuutti Hextall. "Kyllä minulla on."
"Entä annatteko minulle kunniasananne siitä, että tuotte hänet esille, jos minun pitäisi pyytää sitä?" kysyi etsivä. "Antaudun teidän valtaanne, nähkääs."
"Kyllä annan!" vastasi Hextall. Hän ojensi kiihkeästi kätensä, ja hänen kumppaninsa nauroi hiljaa puristaessaan sitä.
"Sepä hyvä, tohtori", virkkoi hän. "Ja nyt sitten — noudattakaa neuvoani! Älkää hiiskuko mitään todellisesta asianlaidasta neiti Tressille älkääkä hänen veljelleen, mutta menetelkää niinkuin parhaaksi katsotte saadaksenne hänet pois heidän asunnostaan — heti. Sen te kyllä osaatte järjestää. Esittäkää mitä syitä hyvänsä — mutta viekää hänet pois. Ja sitten — niin, toivomme, että hän voi palata vaaratta. Nyt lähden asioilleni — te menkää hoitamaan omat tehtävänne."
Hän poistui nyökättyään rauhoittavasti. Huojentuneena välittömän vaaran aiheuttamasta huolesta ja suuresti ihmetellen tätä ammatillisen valtiotaidon näytettä riensi Hextall Queen-Anne-kadulle. Hän oli jo etsivän puheita kuunnellessaan osittain päättänyt mitä tekisi. Hänellä oli sisar, joka asui Hampsteadissa ja johon hän saattoi luottaa; hänen huostaansa hän uskoisi Paquitan ainakin kuudeksineljättä tai neljäksikolmatta tunniksi, joiden kuluessa voitiin toivoa suuria tuloksia. Hänen tarvitsi vain toimittaa Paquita pois — jos kävisi välttämättömäksi, olisi hänen kerrottava Darrellille asia peittelemättä; Paquitan itsensä hän taas varmasti uskoi tekevän kaikki, mitä hän pyytäisi.
Mutta lähdön pitäisi käydä varmasti ja salaisesti; astellessaan Tressien asunnolle hän alkoi pohtia ja suunnitella. Onneksi oli Tressien palveluskunta Waltersin ja Fowlerin luopumisen jälkeen vajanainen — huoneistossa ei nyt ollut ainoatakaan miespalvelijaa. Mutta palvelijattaria siellä oli kaksi tai kolme, ja saattaisi olla vaikea viedä Paquita pois heidän tietämättään. Lisäsi siellä oli hoitajatar Palliser, joka edelleen oli huolehtimassa Paquitasta, vaikka tämä olikin jo toipuva. Toinen hoitajatar oli vapautettu toimestaan Tressien palattua Lynne Courtista; myöskin hoitajatar Palliser olisi voitu vapauttaa, mutta Hextall oli pitänyt häntä edelleen Smithin nimenomaisesta pyynnöstä. Nyt hän olisi vastuksena. Mutta Hextall oli neuvokas, ja keksimiskykyinen ja koputtaessaan huoneiston pääovelle hän tiesi, miten pääsisi eroon hoitajatar Palliserista.
"Onko herra Tress kotosalla?" tiedusti hän ovea avanneelta sisäköltä.
"Tapaanko hänet työhuoneestaan?"