"Herra Tress on ulkosalla, sir", vastasi tyttö. "Hän lähti noin tunti sitten. Kuulin hänen mainitsevan menevänsä kerhoon, sir."
Hextall kääntyi työhuoneen ovelta seurustelusalin ovelle.
"Neiti Tress on tietysti kotona?" sanoi hän. "Täälläkö?"
Sisäkkö empi.
"Luullakseni neiti Tress on paneutunut makuulle, sir", vastasi hän sitten. "Hän meni jo huoneeseensa, sen tiedän. Hoitajatar on hänen luonaan."
"Niinkö?" virkkoi Hextall. "No, pyytäkää neiti Palliseria tulemaan puheilleni työhuoneeseen, teettehän sen."
Tyttö katosi käytävään, ja Hextall meni työhuoneeseen ja kiersi keskipöydällä olevan lampun palamaan. Hetkisen väikkyi hänen silmissään kuva Paquitasta, joka olisi kutsuttu outojen miesten tutkivien katseiden eteen kuulemaan, että häntä syytettiin —.
"Se on jollakin tavoin estettävä!" jupisi hän vavahtaen. "Niin ei saa käydä!"
Ovelta kuului keveitä askelia, ja sisälle astui hoitajatar Palliser kylmänä ja hillittynä. Hän katsoi Hextalliin ilmeisen ällistyneenä.
"Neiti Tress oli juuri vuoteeseen menossa, tohtori Hextall", ilmoitti hän. "On teidän määräämänne aika — kello kymmenen."