"Kyllä — kyllä", vastasi Hextall, vilkaisten uuninreunustalla naksuttavaan kelloon. "Mutta haluaisin erikoisesti puhutella häntä. Pyytäkää häntä tulemaan luokseni hetkiseksi. Ja oletteko hyvä ja tulette itsekin hänen kanssaan, neiti? Pyytäisin teitä tekemään minulle palveluksen."
Hoitajatar Palliserin poistuttua huoneesta Hextall katsahti peilikuvaansa. Hän oli hermostunut ja huonossa vireessä, ja suureksi harmikseen hän huomasi näyttävänsä kalpealta ja huolestuneelta.
"Reipastaudu, sinä aasi!" mutisi hän. "Nyt on aika —"
Hän kääntyi äkkiä; huoneeseen saapui Paquita, ja hänen takanaan oli kookas neiti Palliser. Ja suureksi mielihyväkseen Hextall näki Paquitan vielä olevan täydessä asussa eikä yöpuvussa, kuten hän oli pelännyt. Se oli hyvä — nyt kävisi kaikki helposti — hän kietoisi tytön vaippaan, kiidättäisi kadulle, lähimmän kulman ympäri ja pois. Mutta ensin — hoitajatar Palliser.
"Hetkinen", sanoi hän, nyökäten herttaisesti Paquitalle tytön astuessa sisään. "Haluaisin puhua teille, neiti Palliser." Ja hän meni Paquitan ohitse ja viittasi hoitajatarta takaisin eteissaliin. "Kuulkaahan, neiti", alkoi hän, puhuen niin huolettomasti kuin kykeni; "pyytäisin teitä tekemään minulle palveluksen. Tiedättehän, missä asun — Wimpole-kadun kulman takana. Menisittekö sinne ja pyytäisitte sisäkköni opastamaan teidät pieneen kamariin, johon päästään pukeutumishuoneestani? Takan viereisessä, vasemmanpuolisessa sopessa näette pienen, seinään upotetun kassakaapin. Tässä on sen avain. Kaapissa, oikeanpuolisessa lippaassa on pieni kotelo, jonka pronssilevyssä on nimeni alkukirjaimet. Tuokaa se minulle. Jollei se olisi siinä, niin etsikää sitä kaapista!"
Hoitajatar Palliser otti avaimen hiiskumatta mitään ja kääntyi heti eteissalin ovelle.
"Mikä olikaan numeronne, tohtori Hextall?" kysyi hän.
"Kuusikymmentäkolme A", vastasi Hextall, yhäti tekeytyen huolettomaksi.
"Ovella on nimikilpi. Sallikaa minun avata!"
Hän aukaisi hoitajattarelle huoneiston oven, siirtyi syrjään päästääkseen hänet ulos ja sulki oven jälleen. Sitten hän veti syvälle henkeään ja asteli suoraan takaisin työhuoneeseen. Tähän asti oli kaikki sujunut hyvin — pieni kotelo, jota noutamaan hän oli hoitajatar Palliserin lähettänyt, oli juuri sillä hetkellä hänen päällystakkinsa taskussa. Neiti Palliser viipyisi poissa ainakin neljännestunnin ja sillä aikaa —
Paquita tuijotti häneen kummastuneen kysyvänä, kun hän palasi huoneeseen ja sulki oven jälkeensä.