"Hän sanoi: 'ei tuntiin tai pariin!'" jupisi Hextall. "Tuntiin tai pariin! Ja hän tarkoitti totta — olen valmis vannomaan, että hän tarkoitti totta!"
Eteissalista kuului hiljaisia askelia, ja hän juoksi hätäisesti lattian poikki. Vaippa yllään seisoi Paquita odottamassa — hymyillen.
"Tulkaa!" kuiskasi Hextall ja astui ovea kohti.
Mutta kun hän laski kätensä rivalle ja painoi sitä, kuului ulkopuolisesta laudoituksesta kolkutus, jyrkkä, vaativa. Hän raotti nopeasti ovea pari sentimetriä, tirkisti raosta ja horjahti taaksepäin, tukahduttaen epätoivon ähkäisyn. Portaissa seisoi miehiä, joiden pelkkä ulkonäkö jo ilmaisi heidän ammattinsa.
XXXII
SISEMPI HUONE
Kun auto omituisesti kokoonpantuine seurueineen oli pyyhältänyt Stylerin ohitse ja kääntynyt Margaret-kadulta eteläänpäin, asteli Styler verkalleen katukäytävää myöten Smithiä vastaan. Tämä oli jo nähnyt auton ja miltei tanssi maltittomuudesta. Hän viittoi tarmokkaasti Stylerille toisella kädellään, osoittaen toisella ajuria, joka seisoi odottamassa käytävän reunalla Regent-kadulla.
"Joutukaa! Joutukaa!" hoputti hän Stylerin lähestyessä. "He ovat livahtamaisillaan käsistämme!"
"Ei tarvitse kiirehtiä, sir", vastasi Styler järkkymättömän tyynesti.
"Minä tiedän, minne he lähtivät."
"Minne?" tiedusti Smith. "Minne?"