"Neiti Brock" puhkesi hän puhumaan, "oli sisareni. Se nainen tappoi hänet — samoin kuin myöskin sen miehen, jota nimitätte Kesteveniksi. Todistukset ovat varsin selvät — sitäpaitsi kuulittehan, mitä hän itse sanoi."
"Jumala sieluani armahtakoon!" jupisi Smith. "Kuuletteko sitä, Styler?
Ettekö te ole hämmästynyt?"
"En milloinkaan hämmästy mistään, sir", vastasi Styler, rauhallisesti käsitellen pulloja ja karahvia. "Huomautinhan teille jonkun työskentelevän maan alla. Yhtä kaikki, ollakseni rehellinen en voi väittää koskaan epäilleeni juuri sitä henkilöä. Mutta", lisäsi hän työntäessään pikarin Hextallin käteen, "nähtyäni hänen katseensa, silloin kun hän tunnusti, uskoisin hänen pystyvän surmaamaan vielä joitakuita ihmisiä lisää. Ja luullakseni arvaan hänen vaikuttimensa näissä kahdessa tapauksessa. Kostoa, vai mitä, herra Milhirst, eikö ollutkin?" lopetti hän, katsahtaen kookkaaseen mieheen. "No, ei teidän tarvitse säpsähtää sitä, että tiedän nimenne — me osaamme katsella ympärillemme yhtä hyvin kuin kuka hyvänsä."
"Tahtoisin tietää kaikki", sanoi Hextall, joka virkistyi Stylerin hoitamana. "En tiedä mitään; minä — minä luulin teidän ja niiden toisten tulleen herra Tressin asuntoon — kokonaan toisessa tarkoituksessa. Toivoisin teidän kertovan meille kaikki totuudenmukaisesti. Ottakaa ryyppy ja kertokaa!"
"Se on pitkä ja sekava tarina, tohtori Hextall", vastasi Milhirst. "Enkä tällä hetkellä voi muuta kuin esittää teille sen pelkät hahmopiirteet — kuulette lisää, kun sitä naista tutkitaan ja tuomitaan. Sanoitte muuten muistaakseni, herra Smith, että hän oli apulaisenne?"
"Hän oli palveluksessani", murahti Smith. "Ja luotin häneen."
"Yhtä kaikki en otaksu teidän tietävän hänestä paljoakaan", huomautti Milhirst. "Enkä voi väittää itsekään tietäväni varsin paljoa — mutta äskeisten tapahtumien yhteydessä tiedän hänestä kyllin paljon vakuuttaakseni, että hänet varmasti hirtetään. No niin — jos aion lyhyesti esittää teille tietoni, on minun alettava siitä, mikä tuntuu alulta. Ja minun on mainittava muutamien arvoasemassa olevien henkilöjen nimet — niitä ei muuten voidakaan pitää salassa. Ja ensimmäinen on Oronsayn kreivitär."
Smith nykäisi Styleriä, joka juuri silloin sivuutti hänet viedessään
Milhirstille lasia.
"Lady Oronsay", jatkoi Milhirst, "on sir Godfrey Esmondhaughin nuorempi tytär ja majuri Esmondhaughin ja rouva Rentonin sisar. Hänellä on — noh niin, omaperäinen ja päättävä luonne — hän on sellainen, jollaisia nimitetään nykyaikaisiksi naisiksi. Hyvin monta vuotta sitten — suhteellisesti puhuen — hän saapui Lontooseen elääkseen omaa elämäänsä — hän piti taiteesta, hän hankki oman atelierin ja joutui sitten niin sanottuun boheemipiiriin — se lienee ollut perin soma joukkue. Teidän on muistettava, että hän oli nuori — hän käytti otettua nimeä — eikä kenties ollut kovin tarkka. Joka tapauksessa hän teki hyvin ajattelemattoman teon — hän mieltyi rajusti erääseen mieheen, jonka hän kohtasi niihin aikoihin, ja meni hänen kanssaan avioliittoon; heidät vihittiin eräässä Cityn kirkossa, ja hän käytti otettua nimeään eikä ilmaissut miehelle, kuka hän oikeastaan oli. Mies käytti vihittäessä nimeä Edward Charleston Legette ja muutamia viikkoja senjälkeen hylkäsi hänet.
"Teidän on pidettävä tämä mies mielessänne — hän on tässä yhteydessä tärkeä tekijä; hänellä oli muitakin nimiä, mutta me pidämme kiinni Legettestä. Legette ilmestyi näkyviin Ranskassa, jossa hän liittyi yhtiöön Kestevenin, Tickellin ja minun kanssani. Se oli luvallinen yhtiö — sen tarkoituksena oli sovelluttaa erästä viimeistellyn tarkoin kehitettyä pelaamisjärjestelmää Monte Carlossa, Homburgissa ja Boulognessa. Parina vuotena ansaitsimme hyvin — sitten minä otin osuuteni, palasin Englantiin ja ryhdyin muihin puuhiin — myöhemmin antauduin sille alalle, jolla nyt olen. Muita en vähään aikaan juuri nähnyt paitsi Kesteveniä. Minun kauttani hän oppi tuntemaan sisareni, jonka te tunnette neiti Brockina, ja minun tietämättäni he solmivat avioliiton. Ikäväkseni on minun tunnustettava, että Kestevenillä oli sisareeni hyvin paha vaikutus ja hän käytti sisartani useammin kuin kerran alttiina välineenä toteuttaessaan suunnitelmiaan.