"Miten?" kysyi Hextall.
"Hän sanoi, että Kesteven pakotti hänet antamaan rahat takaisin — jotka hän vannoi voittaneensa rehellisesti — jotta neiti Paquita rauhoittuisi, ja että herra Kesteven lupasi kohdata hänet eilen puolenpäivän aikaan ja palauttaa rahat. Se on totta, että Kesteven pisti ne taskuunsa senjälkeen kun te ja hoitajattaret olitte vieneet neiti Paquitan huoneeseensa — minä näin hänen ne ottavan ryhtyessäni järjestelemään huonetta kuntoon. Mutta tuo mies väitti, ettei Kesteven saapunutkaan kohtauspaikalle. Ja niin hän tuli tänne häntä tapaamaan — ja kylläpä hän olikin raivoissaan! Kuten jo sanoin, minulla oli kova työ ennenkuin sain hänet poistumaan. Ja — hän poistui uhkaillen, sir."
"Kuinka uhkaillen?"
"No, hän uhkasi, että ellei herra Kesteven palauta heti rahoja, ilmoittaa hän poliisille tuon revolverijutun ja syyttää Paquitaa henkensä uhkaamisesta. Ja minä en tiedä, sir, missä Kesteven tai herra Tress ovat."
"Luulin heidän olevan Brightonissa", sanoi Hextall.
"Ei, sir! Minä sanoin Paquitalle niin — minun oli hänen rauhoittamisekseen jotakin sanottava. Herra Kesteven matkusti eilen puolen päivän aikaan ja soitti herra Tressille illalla kello seitsemän tienoissa, ja herra Tressillä oli pari matkalaukkua valmiina ja hän matkusti autolla jonnekin, luullakseni, kohtaamaan häntä. Mutta minä en tiedä missä he ovat. Mitä minun on tehtävä, jos tuo mies tulee uudelleen, sir?"
"Tunnetteko hänet?" kysyi Hextall.
"En, sir, minä en tunne. Täällä kyllä käypi pelaamassa eräs ryhmä, mutta hän ei ole kukaan siitä — hän ei ole ollut milloinkaan täällä ennen tuota yötä. Minä en tuntenut häntä enemmän kuin tuota toistakaan miestä — hänkään ei ole koskaan ennemmin ollut täällä. Herra Kesteven toi heidät molemmat — he tulivat kolmisin heti herra ja neiti Tressin palattua teatterista."
"Ettekö edes tiedä heidän nimiään?"
"En edes sitä, sir. Minä tunnen joukon — suuren joukon! — kaupungin herroja, mutta milloinkaan en ole nähnyt kumpaakaan noista kahdesta — en milloinkaan."