"Tiedättekö mitään Kestevenistä?" kysyi Hextall. "Te sanoitte tuntevanne koko joukon kaupungin herroja. Tunsitteko hänet, kun hän saapui ensi kerran tänne?"
"Kummallista kyllä, sir — en! Minä olen aikoinani tuntenut paljonkin hänen laisiaan — tiedättehän, sir, sellaisia miehiä, jotka kiintyvät rikkaisiin nuorukaisiin ja imeytyvät heihin niinkuin iilimadot kunnes ovat imeneet heidät kuiviin — haukkoja, kuten heitä nuoruudessani nimitettiin. Mutta häntä minä en tuntenut — ja mikä vielä ihmeellisempi, ei kukaan minun ystävistänikään häntä tuntenut. Me keskustelimme — kuten herrojen palvelijat keskustelevat, sir, tokko kukaan häntä tuntisi — mutta ei kukaan meistä tunne Kesteveniä. Me emme voi muistaa häntä. Minulla on ystäviä, jotka tuntevat jokaisen tuollaisen miehen West Endin hienostokorttelissa, ja minä olen osoittanut Kestevenin heille; kukaan ei tunne häntä."
Hextall tunsi nyt jo joutuneensa pitkälle asioihin, joten hän rupesi arastelematta jatkamaan kyselyjään. "Tiedättekö miten ja milloin herra Tress kohtasi hänet?"
"En varmasti, sir", vastasi Fowler. "Se on — miten he kohtasivat. Minä kyllä tiedän, milloin se tapahtui. Herra Tress oli juuri ottanut minut palvelukseensa: hänellä oli siihen aikaan viime talvena huoneusto Carlton-hotellissa. Hän matkusti Newburyn esteratsastuskilpailuihin pariksi päiväksi ja asui Readingissa — minä en ollut hänen kanssaan, sillä minä olin ankarasti vilustunut. Sieltä tullessaan hän toi Kestevenin — eikä tämä senjälkeen enää hänestä eronnut. Silloin he siis kohtasivat, sir; mutta miten he kohtasivat tahi kuka heidät teki tuttaviksi, sitä minä en tiedä. Minä oletan, että he aivan yksinkertaisesti löysivät toinen toisensa — kilpa-ajoradalla."
"Rohkenen sanoa, että te voitte vastata kysymykseen, joka mahdollisesti on hyvin epäsovelias", huomautti Hextall. "Missä tilassa Kesteven oli tänne saapuessaan? Minä tarkoitan — miltä hän teistä näytti? Oliko hän hyvin puettu — näyttikö hän olevan hyvissä varoissa?"
Palvelija nauroi ivallisesti.
"Hän oli kyllin hyvin puettu, sir", vastasi hän, "mutta se olikin hänen ainoa pukunsa: ensiluokan villapuku. Se ja soma päällystakki sekä hyvillä liinavaatteilla ja pukeutumisvälineillä täytetty pieni matkalaukku — siinä kaikki mitä tullessaan toi. Mutta", hän lisäsi silmää iskien, "parin viikon kuluttua oli hänellä jo yllin kyllin — ainakin enemmän kuin mitä tusinalliseen hänen matkalaukkuunsa olisi mahtunut!"
"Tarkoitatte — herra Tressin kustannuksella?" esitti Hextall.
"Aivan niin, sir — herra Tressin kustannuksella. Minä tietenkin tiedän, sillä kauppiaat puhuvat. Herra Tress vei hänet kaikkien hankkijoittensa luokse — vaattureille, sukkakauppaan, suutarille, hattuliikkeeseen — kaikki he lähettivät laskunsa herra Tressille. Herra siunatkoon, sir!" huudahti Fowler. "Ei kukaan Piccadillyssa esiintyvä mies ole Kesteveniä paremmin puettu! Oh, hän kerää höyheniä pesäänsä, siitä ei ole epäilemistäkään! Julkea herra, sir, ja ovela. Nauttii lasillisesta hyvää viiniä ja tuntee mikä on hyvää, mutta ei koskaan maista väkijuomia aterioitten väliaikoina, ja aterioidessaankin varsin kohtuullisesti. Hän ei ole niitä miehiä, jotka heti aamulla tahtovat konjakkia ja soodavettä tahi samppanjapuolikkaan — kiinalainen tee tahi hyvä kahvi on hänen merkkinsä. Ovathan miehen ainoana pääomana hänen aivonsa, sir — vai mitä?"
"Tarkoitatteko, että Kesteven osaa huolehtia omastaan?" virkkoi Hextall hymyillen.