Kuullessaan tuon uutisen kuohahti Hextallin sisimmässä. Hän huomasi joutuneensa epämiellyttävään tilanteeseen. Ilmeisesti oli noilla miehillä paha mielessä. Ja huoneuston isäntä oli poissa ja hänen neuvonantajansa hänen seurassaan; Fowler oli sittenkin vain palvelija. Mutta tuolla, oven tahi parin takana oli sairas.
"No, entä sitten?" hän kysyi katsahtaen palvelijaan.
Fowler vastasi kysymykseen puistelemalla päätään; se ilmaisi hämmennystä ja avuttomuutta. Selvästi huomasi, että hän kuului niihin ihmisiin, jotka vaistomaisesti ovat riippuvaisia omaansa voimakkaammasta tahdosta.
"He eivät poistu minun pyynnöstäni, sir", hän sanoi. "He ilmoittivat jäävänsä paikoilleen kunnes tapaavat jonkun talonväestä. Minä ajattelin, että mahdollisesti te puhuttelisitte heitä — olettehan te tohtori."
"Missä he ovat?" kysyi Hextall vastenmielisesti. "Salissako?"
"Ei, sir, — minä en päästänyt heitä sisään. He ovat portailla. Minä ilmoitin heille, ettei herra Tress ja Kesteven ole kotona, mutta he eivät uskoneet minua. Mahdollisesti, jos te sanotte — ah! —" Hän keskeytti, kun ovikello kilahti uudelleen. "Siellä he ovat, kuten huomaatte, sir! Jos he alkavat tuon pelin —"
Hextall poistui huoneesta ja astui etuovelle. Hän avasi sen hiljaa ja, pujahdettuaan ulos, sulki sen perässään. Ulkona odottelevat miehet, jotka olivat keskikokoisia ja hentovartaloisia, vetäytyivät taaksepäin hänen ilmaantuessaan ja katsoivat hieman hämillään hänen kookkaaseen vartaloonsa. Ja toinen mutisi seuralaiselleen pari sanaa:
"Se on tohtori!"
"Kuulkaahan nyt!" sanoi Hextall luonteenomaisella mutkattomuudellaan. "Teidän on hyväntahtoisesti poistuttava. Minä en salli teidän häiritä potilastani soitollanne ja kolkutuksillanne. Palvelija on teille sanonut, etteivät herrat Tress ja Kesteven ole täällä — he ovat poissa kotoa. Te olette tietoisia, että neiti Tressiä kohtasi vakava tapaturma toissayönä — teidän läsnäollessanne. Hänen lääkärinään —"
Yrmeäkatseinen mies keskeytti hänet hymyillen puolittain epäuskoisesti ja ivallisesti.