Mies vilkaisi hermostuneesti autiolle kadulle, ikäänkuin olisi pelännyt kuiskatakin sen valoille ja varjoille. Taas hän pyyhki otsaansa siirtyessään lähemmäksi nuorta lääkäriä.
"Tapaturma, sir, — vahingonlaukaus — revolveri laukesi", vastasi hän matalalla äänellä. "Ja se on nainen."
"Nainen?" virkkoi Hextall.
"Herra Tressin sisar, sir, nuori neiti."
Tällöin aukeni ovi, ja Hextall kehoitti miestä seuraamaan sisälle. Hän meni suoraan eteishallin lävitse vastaanottohuoneeseensa, väänsi sähkövalon palamaan ja, siepattuaan käteensä salkun, joka oli valmiina kaiken varalta, avasi sen ja silmäsi sen sisältöä. Sanantuoja seisoi tarkastellen hänen puuhiaan ja hengähti.
"Mihin kohtaan tuo nuori neiti on haavoittunut?" kysyi Hextall koneellisesti.
"Minä — minä luulen olkapäähän, sir — en ole oikein varma. Siihen tahi käsivarteen jollakin tavalla, sir", vastasi mies. "Minä en tietystikään ollut läsnä."
"Kuka on hänen luonaan?" tiedusti Hextall.
"Siellä on hänen veljensä, herra Tress, sir", vastasi toinen hieman hämillään. "Ja — ja muutamia toisia herroja."
"Eikö ketään naista?"