"Ei naista, sir."
Hextall otti salkun, johon oli pannut muutamia lisätarvikkeita.
"No niin — sairaanhoitajattaren saamme viidessä minuutissa", virkkoi hän. "Lähtekäämme siis."
Mies seurasi häntä ulos huoaten ilmeisesti huojentuneena ja päästyään hiljaiselle kadulle pyyhkäisi uudelleen otsaansa.
"Saattoipa tuo minut suunniltani, sir", sanoi hän kuin anteeksi pyytäen. "Järkyttävä tapaus, sir!"
"Teidän olisi parempi selittää minulle, kuinka se tapahtui", huomautti Hextall. "Rohkenen olettaa teidän varsin hyvin tietävän, että voitte lääkärille kertoa kaikki."
"Minä en tiedä kuinka se oikein tapahtui, sir", vastasi mies. "Minä tiedän ainoastaan — että se tapahtui. En ole ollut herra Tressillä kauvan — vasta muutaman kuukauden — enkä tiedä paljoakaan heistä. Nähkääs, hän on hyvin rikas nuori herra ja omistaa kauniin kartanon — Lynne Courtin — Surreyssä, ja pari kuukautta sitten hän vuokrasi ja kalusti tämän asuinhuoneiston. Hän — no, se on totta, on pitänyt hauskaa melkolailla, sir. Ja tänä iltana hänen sisarensa, neiti Paquita —"
"Paquita?" toisti Hextall tahtomattaankin.
"He ovat puolittain ulkomaalaisia, sir", selitti mies. "Puolittain espanjalaisia, luullakseni. Hän saapui eilisiltana Lynne Courtista ja ilmoitti asettuvansa tänne. En luule herra Tressin siitä oikein pitäneen, mutta siitä huolimatta hän vei sisarensa ulos päivälliselle ja teatteriin. Heidän palattuaan saapui myöhään yöllä, kuten monasti ennenkin, pari kolme herra Tressin ystävää. Neiti Paquita meni levolle — silloin oli puoli yksi. Minun oli kuitenkin valvottava. Vähää ennen kello kahta, torkkuessani tarjoiluhuoneessa, kuulin laukauksen. Sitten ilmestyi luokseni herra Kesteven — hän on herra Tressin läheinen ystävä — ja ilmoitti, että oli sattunut tapaturma ja neiti Tress oli ampunut itseään, ja lähetti minut hakemaan lääkäriä."
"Ampunut itseään, niinkö?" virkkoi Hextall.