"Niin hän sanoi, sir — mutta ei vaarallisesti. Nyt olemme perillä, sir".
Hän oli opastanut Hextallin kadunkulman toiselle puolelle muutamien äsken rakennettujen talojen likelle ja joudutti nyt lääkäriä yövartijan ohitse, iskien tälle merkitsevästi silmää, porrasjakson päässä olevalle ovelle, jonka eteen hän hetkeksi pysähtyi. Hän loi seuralaiseensa puhuvan silmäyksen.
"He kaikki ovat jonkun verran — ymmärrättehän, sir", virkkoi hän. "Minä tarkoitan, kaikki herrat ovat ryypiskelleet melkoisesti, paitsi herra Kesteven. Hän ei koskaan pidä siitä. Mutta ehkäpä tämä tapaus on heidät selvittänyt."
Hextall nyökkäsi ääneti ja seurasi opastaan himmeästi valaistuun ja rikkaasti kalustettuun eteishalliin, jonka tammilaudoituksessa oli useita ovia. Mies veti niistä erään hieman raollaan olevan auki, ja lääkäri astui häikäisevään valoon näyttämölle, joka millä muulla hetkellä hyvänsä olisi vaikuttanut häneen puolittain teatterimaisella asullaan. Todellakin, jos äkkiä olisi esirippu vedetty ylös paljastamaan hänelle, mitä hän nyt näki, niin hän olisi väittänyt sen olevan näyteltäväksi järjestetyn kohtauksen. Paitsi yhtä eroavaisuutta — hänen terävä lääkärinsilmänsä huomasi heti lämpöistä ja valkoista ihoa pitkin virtaavat veripisarat.
Hän seisoi hetkisen tuijottaen siihen, mitä oli hänen edessään; hänen takanaan mutisi opas hämillään. Heidän ja erittäin sopusuhtaisen, aistikkaasti koristetun ja kalustetun huoneen muun osan keskivaiheilla, värillisten lamppujen hehkun puolittain valaisemana, seisoi tyttö, joka toisella kädellään nojasi korkean kaapin sivuun ja toisella ojensi ilkeän uhkaavasti revolveria.
Tyttö näytti olevan kahdeksantoista tahi kahdenkymmenen ikäinen, ja hänen epäenglantilaisen häikäisevän kauneutensa teki tällä hetkellä erittäin huomattavaksi kalpeus, jota korostivat viehättävän pään ympäri raskaiksi sykkyröiksi kootut tummat hiukset. Hän oli hieman keskikokoa pitempi solakka ja notkea vartaloltaan, yllään iltapuku, jonka paljaaksi jättämästä, kaappiin nojaavasta käsivarresta tihkui punaista verta. Hextallin astuttua huoneeseen, loi tyttö häneen nopean silmäyksen tummista silmistään, jotka silloin leimusivat suuttumuksesta, mutta tuokion verran tarkastettuaan vierasta kääntyi jälleen tuijottamaan neljään mieheen, jotka joko seisoivat tahi istuivat huoneen toisella puolella sijaitsevan, viheriällä veralla katetun pöydän takana. Pöydällä oli muutamia kortteja ja kapineita, jotka osoittivat, että joku oli äkkiä keskeyttänyt hyvin tunnetun uhkapelin.
Hextallin nopeat silmät seurasivat tytön katsetta. Suoraan tytön edessä pelipöydän vieressä, tarkaten valppaana ja valmiina jokaista hänen liikettään, seisoi kookas, sileäksi ajeltu, teräväkasvoinen mies, jonka jännitys nähtävästi laukesi Hextallin tultua. Hän oli hyvännäköinen ja ilmeisesti älykäs ja neuvokas. Ja kun hän oli yhtä ilmeisesti selvä ja täysin tolkullaan, oletti Hextall hänet heti herra Kesteveniksi, josta palvelija oli puhunut. Sitten hänen katseensa siirtyi Kestevenin ohitse takan luokse, missä eräs nuorempi mies istua retkotti nojatuolissa. Yhdennäköisyyden perusteella Hextall päätteli hänet tytön veljeksi. Hän oli ojentanut jalkansa suoriksi ja työntänyt kädet syvälle housuntaskuihin. Leuka oli painunut rintaa vasten; suu oli hieman raollaan; sameat ja tylsät silmät suuntautuivat tyttöön, ikäänkuin huumaantuneet aivot niiden takana olisivat yrittäneet käsittää mitä oikeastaan oli tekeillä. Puoleksi palanut sikari virui matolla nuoren miehen jaloissa; hänen leveällä, hohtavan valkoisella paidanrintamuksellaan oli viinipilkkuja. Ja keskellä hiljaisuutta, joka nyt vallitsi huoneessa, hän äkkiä ummisti silmänsä ja alkoi kuorsata.
Siellä oli vielä kaksi muutakin henkilöä — vieraspukuisia nuorehkoja miehiä, jotka seisoivat takalistolla lähekkäin kuiskutellen. Hextall oletti heidät heti ulkomaalaisiksi, vaikkei ollutkaan varma heidän kansallisuudestaan. Toinen nähtävästi tyynnytteli ja suostutteli; toinen kuunteli ilmeisen vastahakoisena. Jälkimäinen oli tummaihoinen, yrmeännäköinen mies ja silmäili olkansa yli vihaisesti tyttöön, ikäänkuin hänelle tapahtuisi jotakin vääryyttä. Hextall huomasi, että juuri tätä miestä tyttö pääasiallisesti piti silmällä.
Tämän kaiken näkivät lääkäri ja kamaripalvelija heti huoneeseen tultuaan. Hextall käsitti tilanteen silmänräpäyksessä. Arvelematta hän astui tytön luokse ja ojensi kätensä.
"Antakaa minulle tuo revolveri ja sallikaa minun tutkia vammaanne", sanoi hän päättävästi.