Chimbouloglos keskeytti hänet rauhallisesti.
"Minä en ainoastaan luule nähneeni", hän virkkoi. "Minä näin!"
"Kerro sinä hänelle, sitten", kehoitti Demetriadi. "Nähkääpä", hän lisäsi kääntyen Hextalliin, "minä — mahdollisesti minä en nähnyt niin selvästi kuin Chimbouloglos tuona yönä — minä olin nauttinut aika runsaasti viiniä, niinpä niinkin. En tosin liiaksi, mutta kylliksi. Mutta Chimbouloglos ei nauttinut — hän siis näki selvästi, ymmärrättehän."
"Mitä te näitte?" kysyi Hextall. Chimbouloglos karisti tuhkan savukkeestaan ja katsoi miettivästi sen jälkeen. Kun hän sitten katsoi Hextalliin, oli hänen ilmeensä hyvin vakava ja hän pudisti päätään.
"Sen sanominen on vakava asia", hän vastasi, "enkä minä sitä sanoisikaan, ellen olisi varma. Mutta kun te kerran kerroitte meille tietonne tuosta Kestevenistä, niin minäkin kerron teille siitä. Tuo revolveri ei lauennut vahingossa."
"Mitä!" huudahti Hextall. "Tarkoitatteko —"
"Tarkoitan olevani ehdottomasti varma, että Kesteven laukaisi sen koettaessaan valloittaa sitä neidiltä", sanoi Chimbouloglos. "Minä käsitin silloin, että Kesteven aikoi ampua hänet. Olin ihan heidän takanaan, joten näin Kestevenin käden. Silloin juuri teki neiti äkillisen liikkeen — ilman sitä olisi luoti lävistänyt hänen sydämensä. Siitä olen varma."
"Te voitte luottaa Chimbouloglosiin", huomautti Demetriadi. "Jos hän sanoo nähneensä, niin hän näki."
Hextall vastaanotti nämä tiedot äänettömänä. Ja kun hänen vieraansa olivat poistuneet, istui hän kauan tuijottaen tyhjyyteen ja miettien. Salaisuuden ilmakehän syvensi äkkiä jokin, joka näytti murhan enteeltä. Yhdessä noita nopeita sisällisiä näkemyksiä, jotka tulevat ikäänkuin suoraan kutsuttuina, näki hän kuinka Kestevenille, jos hän todella halusi vapautua Paquita Tressistä, tarjoutui revolverista taisteltaessa hyvä tilaisuus tarkoituksensa saavuttamiseen itseään vaaraanpanematta. Kukaan ei olisi epäillyt, että hän tarkoitti ampua hänet: hänellähän oli mahdollisimman hyvä syy väliintuloon ennenkuin tyttö olisi vahingoittanut toisia ja itseään. Se olisi siis käynyt helposti päinsä — Kestevenillä ei ollut aavistustakaan, että nuorella kreikkalaisella oli erinomaisen tarkkaavat silmät. Helposti tehty! Mitä enemmän Hextall ajatteli, sitä kernaammin hän uskoi kuulemaansa kertomukseen. Mutta — miksi Kesteven halusi tappaa Paquitan? Se oli suuri kysymys — ja sellainen, joka nostatti monta muuta kysymystä, mietelmää ja pulmaa. Kaikkien näiden varjosta kohosi eräs tosiasia — Paquita oli vaarassa. Hän ryhtyi päivän työhön todeten, että lupaus auttaa Paquitaa kietoisi hänet tapausten sarjaan, jonka tulosta nyt vielä oli mahdoton ennustaa.