"Minä sanoisin, hän ja hänen molemmat veljensä ovat uhatut — Kestevenin puolelta", vastasi Smith yksinkertaisesti. "Seuraava kysymys on — miksi? Se on saatava selville."
"Kerroinhan minä sinulle, mitä kamaripalvelija Fowler sanoi", huomautti tohtori Hextall. "Kukaan ei tunne Kesteveniä."
"Ei kukaan niistä, jotka Fowler tuntee", oikaisi Smith. "Mutta Fowlerin maailma on rajoitettu hänen kaltaisiinsa — Fowlerin miestoverien herroihin. Joku kyllä tuntee Kestevenin. Haluatko saada minut avuksesi?"
"Jos sinä suostut!" huudahti Hextall. "Minä tiedän, että kunhan sinä vain ryhdyt, niin teet sen perusteellisesti. Mutta — mitä me voimme tehdä?"
Smith hymyili ja sytytti uuden savukkeen.
"Enpä arvioisi kykyäni paljoksikaan, ellen voisi jotakin saada aikaan", hän vastasi. "Meidän on saatava selville Kestevenistä — kuka hän on. No, voitko sinä luottaa tuohon palvelijaan, Fowleriin?"
"Luullakseni", virkkoi Hextall. "Hän ei varmastikaan pidä Kestevenistä."
"Voisitko saada Fowlerin tulemaan tänä iltana asuntoosi tunnin ajaksi?" kysyi Smith. "Sinä voit? Hyvä — järjestä kello yhdeksäksi. Minä lähetän Stylerin häntä kohtaamaan. Jätä sinä heidät kahdenkesken. Ja pyydä sinä Fowleria tuomaan, jos mahdollista, Kestevenin ja Darrellin valokuvat."
"Styler!" huudahti Hextall. "Aiotko panna hänet työhön?"
"Minä aion panna työhön nerokkaimman vainukoiran minkä tunnen", vastasi Smith. "Jätä se minun huolekseni! Mentyäsi minä selostan omalla tavallani Stylerille kertomasi ja lähetän hänet pakinoimaan Fowlerin seurassa tänä iltana. Sen jälkeen ryhtyy Styler omalla tavallaan ottamaan selvää Kestevenistä. Mutta — hän kyllä tulee onnistumaan."