"Emme hipaise neulaankaan", tyynnytti Smith häntä. "Sellaisten ihmisten, jotka osaavat käyttää silmiään, ei tarvitse hypistellä mitään. Näetkö, Hextall? Tickell ilmeisesti ajoi pois viiksensä — ne olivat pienet ja mustat — ja huuhteli karvat partaveitsestä tähän saippuakuppiin. Nähnet myös, että häneltä on jäänyt niitä muutamia veitseenkin — ja joitakuita näkyy tarttuneen myöskin tuohon pyyhinliinaan. No, mitä päättelette siitä, komisarius?" hän jatkoi, kääntyen poliisiupseeriin päin ja hymyillen veitikkamaisesti. "Olitte tietysti huomannut sen, vai mitä?"
"En; en ollut erikoisesti pannut sitä merkille", tunnusti komisarius. "Mutta järkeni sanoi minulle, että jos joku mies tehtyään murhan tulee tänne ja ajaa partansa, hän poistuu täältä parrattomana ja viiksettömänä. Ja kuulutuksissamme tiedustelemmekin sileäksi ajeltua miestä. Heiltä jää aina joku yksityiskohta huomaamatta, näiltä tällaisilta veitikoilta — tämä miekkonen paljasti itsensä jättämällä nuo parranajokojeet tuolla tavoin levälleen."
"Arveletteko hänen ajaneen partansa, sitten kun oli ampunut uhrinsa?" kysyi Smith viattoman näköisenä.
Komisarius ei vaivautunut vastaamaan siihen kysymykseen muutoin kuin katseella. Hän kyyditsi kävijät ulos huoneesta, pani oven jälleen lukkoon ja meni tiehensä. Hänen edettyään pois näkyvistä Smith veti Hextallin syvään ikkunakomeroon.
"Hypistelin sittenkin jotakin, vaikka kumpikaan teistä ei havainnut sitä", virkkoi hän. "Katsohan!"
Hän ojensi kumppaninsa nähtäväksi ohutta, valkeata kangaskaistaletta, joka Hextallista näytti pelkältä rievunpalaselta.
X
NAINEN MENEE, TOINEN TULEE
"Tiedätkö, mitä tuo on?" kysyi Smith naurahtaen ovelasti. "Etkö? Sitten sanon sen sinulle. Se on kappale tekoviiksien kääreenä ollutta harsokangasta. Maurice Tickell, kuka hän lieneekin, ei ollut täältä poistuessaan sileäksi ajeltu, kuten tuo arvoisa poliisiystävämme kuvittelee, vaan hänen ylähuultaan koristivat toisenmuotoiset ja hieman toisenväriset viikset kuin tavallisesti. Ja se, rakas Hextall, on mielestäni varma todistus siitä, ettei Tickell murhannut Kesteveniä, ei tiedä, kuka murhan teki, eikä tällä hetkellä aavistaakaan — jollei ole lukenut uutista jostakin aikaisesta iltapäivälehdestä — Kestevenin kuolleen. Käsitätkö?"
"Järkeni ei ole yhtä nokkela kuin sinun, Smith", vastasi Hextall. "En käsitä."