"Useampi kuin yksi viisas on sanonut, että todennäköisyys on elämän ohjaaja", huomautti Smith. "Kaikissa tällaisissa jutuissa pidän hyvin tärkeänä sitä, mikä on todennäköistä — kuuntelen perin epäilevästi, jopa kärsimättömästi kaikkia epätodennäköisiä olettamuksia. Pohjautuen Tressin ilmoitukseen, että Kestevenillä oli paljon rahaa taskussaan, on ystävämme poliisikomisarius kehittänyt teorian, että Tickell houkutteli Kestevenin ulkosalle, ampui hänet vajaan kahdensadan metrin päässä talosta, jossa silloin oli vuoteessa viisitoista tai kaksikymmentä henkilöä, jotkut heistä epäilemättä nukuksissa, mutta jotkut taas valveilla tai herkkäunisia, ryösti uhrinsa, palasi taloon, ajoi pois viiksensä, anasti polkupyörän ja katosi. Pötyä!"
"Entä mitä sinä arvelet todenperään tapahtuneen?" tiedusti Hextall.
"Luullakseni Kesteven ja Tickell kaiken todennäköisyyden mukaan olivat yhdessä punoneet jonkun enemmän tai vähemmän rikollisen ja epäilyttävän suunnitelman ja tarkoituksellisesti istuneet valveilla myöhään, pohtien asiaansa. Luultavasti Tickellin oli saman asian vuoksi, mikä se lieneekin ollut, kadottava ulkonäkö hieman muutettuna. Pane mieleesi — en passant — ulkonäön vähäinen muuttaminen on paljoa tehokkaampi kuin huoliteltu, liioiteltu naamioiminen. Viiksien kiertäminen ylöspäin — ennen pyöreästi kaartuneen parran leikkaaminen suipohkoksi — ne ovat taitotemppuja, joiden arvon naamioimismestarit tuntevat. Mutta edelleen — Tickell teki hätäisesti sellaisen pienen muutoksen ulkonäköönsä — ja tällöin Kesteven epäilemättä oli hänen seurassaan. Sitten Kesteven vei hänet siihen huoneeseen, jossa polkupyöriä säilytetään, niitä on siellä useita — ja Tickell valitsi niistä yhden. Senjälkeen Kesteven näytti hänelle oikotien kartanon alueen ja kuusikon lävitse maantielle. Ja sitten Kesteven lähti — jonnekin. Siellä hänet ammuttiin — ja ruumis tuotiin sinne, mistä se löydettiin. Onko selvä?"
"Siinä tapauksessa", huomautti Hextall, "murhaaja on jossakin saapuvilla — ihan lähellä".
"Juuri niin. Murhaaja on — tai oli — läheisyydessä, otaksuttavasti on parhaillaan. Kesteven epäilemättä meni jonnekin — lähelle — sovittuun kohtaukseen niin myöhäiseen aikaan, todennäköisesti kahdentoista ja yhden välillä yöllä. Ja niinpä voidaan tutkimukset suunnata kahdelle taholle. Parhaillaan on Styler liikkeellä toisella suunnalla — tutustumassa, kuten saattaisimme sanoa, lähimmän ympäristön etnografiaan — hankkimassa tietoja tämän paikkakunnan ihmisistä ja niin edelleen — ja toiselle suunnalle käyvät tiedustelut hän pani alulle haastatellessaan Fowleria sinun asunnossasi — on nimittäin saatava selville, kuka Kesteven oikeastaan on. Tutkintotuomari, valamiehistö ja poliisiviranomaiset tahtovat luonnollisestikin tietää, kuka Kesteven oli ja mikä hän oli miehiään. En usko Darrell Tressin osaavan kertoa siitä paljoakaan — otaksuttavasti Tickell osaa ja kertoo enemmän."
"Kun hänet löydetään", virkkoi Hextall.
"Noo!" äänsi Smith välinpitämättömästi. "Tickell löydetään neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluessa, jollei hän ole ehtinyt pujahtaa pois Englannista varhain tänä aamuna, kuten on saattanut käydä. Minusta tuntuu, että Tickell otaksuttavasti vei osan niistä rahoista, jotka Tressin kertoman mukaan olivat Kestevenin taskussa. Olkoonpa Tickell kuka tahansa, säälin häntä, sillä todennäköisesti hän joutuu hirteen tämän jutun tähden — ihan kuten komisarius niin hyväntahtoisesti ennusti."
"Niinkö luulet — vaikka pidätkin häntä viattomana?" huudahti Hextall.
"Niin, varmasti! Erittäinkin, jos sillä herrasmiehellä — kuten on luultavaa — on huono maine ja hämärä luonne. Punnitsehan asianhaaroja — ikäänkuin olisit brittiläinen valamies! Harkitse tarkoin — pyh, Tickellin toiveet ovat kovin kehnot — totisesti! Hän joutuu silmukkaan, olkoonpa hän vaikka kuinka viaton, sillä poliisi esittää häntä vastaan raskaat todistukset. Rakas ystävä, poliisit, viranomaiset ja yleisö näkevät mielellään, että noudatetaan pinnallista ja helposti ymmärrettävää menettelyä. Tässä tapauksessa mies livistää yön hiljaisuudessa ulkonäkö hieman muunnettuna, perin epäiltävissä oloissa, jättäen jälkeensä murhatun miehen, otaksuttavasti osa murhatun rahoista taskussaan — siispä hän tietysti on syypää — kuka muu sitten? 'Teitä epäilimme ensiksi — siis te olette syyllinen', sanovat kaikki. 'Epäilimme teitä jo heti alusta alkaen emmekä tahdo epäillä ketään muita!' Sentähden Tickell joutuu hirteen."
Samassa tuli palvelija ilmoittamaan, että puolinen oli pöydässä, ja Hextall ja Smith menivät alakertaan. Siellä oli Darrell Tress keskustelemassa naisen kanssa, jonka hän esitteli rouva Rentoniksi, naapurikseen. Rouva Renton, komea, kyvykkään näköinen nainen, loi vastatulleihin nopean, arvostelevan katseen ja kääntyi sitten Hextallin puoleen, samalla kun seurue istuutui pöytään.