"Nyt on huono vuodenaika, Tress, lähtisittepä sitten Egyptiin tai Intiaan", huomautti Smith kylmäkiskoisesti. "Ja pelkäänpä teitä tarvittavan Tickelliä tuomittaessa. Tehän olette tärkein todistaja, kuten käsitätte."
Darrell näytti uudelleen ärtyvän ja käyvän kärsimättömäksi. Hextall, joka oivalsi, että hänen hermonsa olivat vakavasti järkkyneet, ehätti tyynnyttämään häntä.
"Eihän ole sanottu, tuleeko lainkaan oikeudenkäyntiä, Smith", virkkoi hän, vilkaisten lakimieheen merkitsevästi. "Puhutte miehen tuomitsemisesta, vaikka Tickelliä ei vielä ole edes kuulusteltu. Ja sitä paitsi, jos Tickelliä on kohdannut paha tapaturma, hän ei ehkä toinnukaan. Saatamme tavata hänet kuolleena."
Darrell hytkähti istuimellaan, ja häneltä luiskahti huudahdus, jonka
Hextall tiesi vilpittömäksi.
"Totisesti. Toivoisin, että hän olisi kuollut! Se olisi paras uutinen, mitä olen kuullut — eilispäivän jälkeen. Silloin tämä kaikki päättyisi. Pidättekö sitä todennäköisenä?" jatkoi hän, kääntyen innokkaasti Hextalliin päin. "Pidättekö, tosissanne?"
"En osaa sanoa, onko se todennäköistä vai eikö", vastasi Hextall, jota Barreliin kummallinen käytös taaskin epämääräisesti vaivasi. "Mutta otaksuttavasti sattui sähkösanomassa mainittu tapaturma johonkin aikaan eilisaamuna, ja jos hän on ollut tajuttomana kokonaisen vuorokauden, niin hän on vaarallisesti loukkaantunut."
Autot kiitivät edelleen, rinnettä alas, toista ylös, kumpujen poikki, kunnes ne kellon juuri lyödessä kahtatoista, pysähtyivät poliisikamarin edustalle hauskassa, pienessä kauppalassa, joka oli viehättävän metsäisen maiseman keskellä. Pari viranomaista tuli kadulle tervehtimään Lynnen poliisimiehiä, ja Darrell ja hänen kumppaninsa laskeutuivat autostaan, mennen sitten heidän luokseen. Lynchfieldin poliisipäällikkö oli jo aloittanut kertomuksensa, mutta hänen lynneläinen virkaveljensä keskeytti sen.
"Odottakaahan vähän!" pyysi hän. "Tämä on herra Tress Lynne Courtista, ja nämä herrat ovat hänen ystäviään. Kertokaa heille kaikki alusta alkaen; he kaikki ovat mukana jutussa."
"Minulla ei ole varsin paljoa kerrottavaa", sanoi paikkakunnan poliisipäällikkö. "Ensimmäisen vihjauksenhan saimme teikäläisiltä eilisaamuna, kun saapui kuvaus miehestä, ja pidimme valppaasti silmällä piiriämme koko eilisen päivän, koska näet olemme teidän paikkakuntanne ja Portsmouthin ja Southamptonin välillä ja arvelimme hänen mahdollisesti pyrkivän rannikolle. Emme kuitenkaan kuulleet emmekä nähneet mitään ennenkuin puolikahdeksan tänä aamuna. Silloin saapui tänne muuan työläinen tuomaan tietoja. Hän asuu tämän ja erään toisen, kolmen tai neljän kilometrin päässä kauppalasta länteenpäin vievän maantien välisellä sivuraitilla, ja hänen majansa on ainoa niillä tienoin. Hän kertoi, että eilen aamulla kello seitsemän vaiheilla, hänen lähdettyään työhönsä, oli hänen vaimonsa lähtenyt heidän kujaansa myöten noutamaan vettä lähteestä. Tunnen sen paikan, josta hän puhui; kujassa on jyrkkä mäki ja äkkikäänne, ja lähteen lähellä on hylätty kivilouhimo. Vaimo kuuli louhimosta valitusta ja löysi sinne mentyään miehen, josta sähkötin teille. Hän on Tickell, se on ehdottoman varma! Hän oli ilmeisesti viskautunut pyörältään suoraan louhimon kaiteiden ylitse ja loukkaantunut pahoin — jonkunlaisessa puolittaisessa tajuttomuuden tilassa, kun nainen hänet tapasi. Vaimo haki vettä ja virvoitteli häntä, ja jonkun ajan kuluttua hän sai viedyksi miehen majaansa. Sitten hän meni tiedottomaksi ja pyörtyi uudelleen, ja sellaisena hän oli koko päivän, välillä viroten ja sitten pyörtyen jälleen. Majan asukkaat ovat vanhanpuoleista väkeä; läheisyydessä ei ollut ketään, eikä vaimo tiennyt, mitä tehdä. Hän olisi päivän aikana tahtonut lähteä noutamaan lääkäriä, mutta mies ei sitä sallinut, vaan vakuutti kyllä tointuvansa ja pian olevansa hyvässä kunnossa. Mökin isännän tullessa illalla kotiin, hän näytti voivan paremmin ja sanoi jälleen paranevänsä täydelleen, jos hänen vain sallittaisiin levätä aamuun saakka. Mutta aamulla hän oli tajuttomana ja entistä ankarammin sairaana, minkä vuoksi mies tuli tänne hakemaan lääkäriä, joka neuvoi häntä tulemaan tänne ja kertomaan meille tapahtumasta. Luonnollisesti johtui Tickell heti mieleemme ja lähdimme siis mökille. Ja epäilemättä mies on Tickell. Hänellä on koko joukko niitä rahoja taskussaan."
Darrell Tress hätkähti ja kävi hyvin kalpeaksi. Smith sekaantui puheeseen, esittäen kysymyksen, joka siirsi huomion häneen.