"Se mies, jolta se jäi Valtikan illallispöydälle, luonnollisesti!" vastasi Summers hykähtäen jälleen. "Kuinka voitte tietää, ettei hän piillyt innostuneiden kuuntelijain joukossa? Niin kai asia lieneekin!"
Blick työnsi syrjään viimeisen paperikasan ja kääntyi ovelle.
"No niin, se on kadonnut, tavalla tai toisella", mutisi hän.
"Kaunis todistuskappale tipotiessään, kaiken lisäksi", puheli Summers itsekseen. "Se olisi voinut johtaa teidät omistajan jäljille, Blick. Mutta kai se on joutunut hänen käsiinsä — mitäs arvelette? Näppärää! Mutta oli miten oli, jos hän on se henkilö, joka näpisti sen tuosta pöydältä, niin yhdestä asiasta olette päässyt selville — hän on joku, joka on jossakin aivan lähettyvillä. Vai mitä, Blick?"
Mutta Blick oli jo rientänyt takaisin eteishalliin, ja poliisikomisario ja toiset seurasivat häntä.
"Merkillistä tämä, Blick!" sanoi poliisikomisario. "Kuka on saattanut sen ottaa — ja miksi?"
"Asianlaita lienee sellainen kuin tuo sanomalehtineekeri sanoi", vastasi Blick matalalla äänellä. "Mies, joka jätti sen Valtikkaan, on varmaan ollut täällä tänä aamuna ja käyttänyt tilaisuutta hyväkseen anastaakseen sen itselleen. Mutta —"
"Nyt on jo aika lähteä puiston poikki talolleni, hyvät ystävät, ja hankkia jotakin suuhun pantavaa", puuttui Chilford puheeseen. "Vähät muusta — tulkaa mukaan!"
Blick pyyteli anteeksi — hänellä oli tehtävää, sanoi hän. Huomattuaan, että hänen työskentelynsä Markenmoressa muodostuisi luultavasti pitkälliseksi, hän oli edellisenä päivänä majoittunut vakinaisesti Valtikkaan, ja sinne hän nyt riensi kiireesti. Hänellä oli monia puuhia, paljon pohdittavaa. Saman päivän aamuna, ennen tutkintotilaisuuteen lähtöään, hän oli lähettänyt viestinviejän Selcasteriin ostamaan eräitä määrättyjä tarpeita; heti ensiksi Valtikkaan saavuttuaan hän kysyi, oliko viestinviejä palannut.
"Tavarakasa on arkihuoneenne pöydällä, herra Blick", vastasi Grimsdale.
"Ja myös aamiainen."