"Minulla!" vastasi asianajaja. "Minä otin sen valamiehistöltä ja laskin pöydälle — juuri tähän."
"No niin, se on poissa!" sanoi Blick. Hän kääntyi poliisikersanttiin. "Onko täältä poistunut ketään sellaista teidän miestänne, joka olisi saattanut ehkä kaapata sen?"
"Ketään ei ole vielä poistunut", vastasi kersantti. "Me olemme täällä kaikki — meitä on yhtä monta kuin tullessammekin."
Blick käänsi nurin kaikki, mitä pöydällä oli. Hänen kasvonsa muuttuivat omituisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään.
"Kaikki, jotka poistuivat huoneesta, kulkivat ohi pöydän tätä laitaa", huomautti kersantti. "Jos joku mieli siepata sen ja viedä pois, niin hänen tarvitsi vain ojentaa kätensä. Kukaan ei voinut huomata mitään — siinä tungoksessa."
"Kenenkähän mieli teki se siepata?" kysyi Blick yrmeästi.
Summers, joka oli auttanut etsiskelyssä, hykähti äkkiä.
"On olemassa eräs mies, joka tuiki mielellään olisi halunnut ottaa sen mukaansa!" huudahti hän.
Blick kohotti katseensa rypistäen kulmiaan.
"Mitä te tarkoitatte?" ärähti hän. "Kuka — mikä mies?"