"Kuulkaas!" kuiskasi hän. "Pari sanaa kanssanne, Grimsdale. Se piippu, jonka löysitte —"
"Mitä, sir?" vastasi Grimsdale kumartuen tarjoilupöydän yli.
"Te kai", jatkoi Blick, "tutkitte sen perinpohjin?"
"Kyllä, sir."
"Huomasitteko valmistajan nimeä tai alkukirjaimia?"
"Kyllä, sir. Se oli noita L. & Co:n piippuja. Minä tunnen ne varsin hyvin, herra Blick — entisellä isännälläni sir James Marchantilla, oli tapana poltella niillä. Hän lahjoitti minulle vanhoja piippujaan, silloin tällöin."
"Löwe & Companyn piippuja, vai mitä?" sanoi Blick, joka oli aivan varma asiasta ja halusi vain tietää, tiesikö isäntä.
"L. & Co:n piippuja, sir — niin minä niitä nimitän; sellainen leima niissä on — puussa ja hopeahelassa — ja tietysti hopeamerkit — leijona ja kruunu, samat merkit kuin kaikissa hopeatavaroissa."
"Huomasitteko piipussa mitään muuta?"
"Huomasin kaksi seikkaa, herra Blick — minä olen niitä, joille on annettu huomiokyky. Piippu oli uudehko; paljon sillä ei ollut poltettu. Siinä toinen seikka. Ja toinen oli tämä — pesän reunassa oli pieni, hyvin pieni lovi — kuin jos piipun omistaja olisi koputtanut tuhat pois jotakin terävää vasten — ehkä uuninristikon reunaa tai saappaansa korkoa vasten ja satuttanut sen silloin naulaan; olen nähnyt monia oivallisia piippuja nakutettavan piloille sillä tavoin, olipa puu kuinka tervettä tahansa."