"Niinpä luulen, poikaseni! Minä puolestani en näe vihjaustakaan, joka voisi johtaa teidät oikeille jäljille, en todellakaan. Vähätpä siitä, minulla on omat mielipiteeni — niin onkin! Enkä minä vaihtaisi niitä kenenkään vuoksi — en itsensä kuninkaankaan, tahtomatta silti halventaa häntä millään tavoin."
Blick istuutui vanhuksen viereen ja sytytti piippunsa.
"Tehän olette Cripps, eikö niin?" kysyi hän. "Haudankaivaja, kai?"
"Benjamin Cripps minä olen, nuori herra, haudankaivaja ja lukkari ja vielä paljon muutakin, ja ainoa mies tässä kylässä, jota ilman ei voida tulla toimeen, ei mitenkään. Viisi pastoria on täällä Markenmoressa minun aikanani ollut, mutta minä vielä elossa — haudannut neljä heistä! He tulevat ja menevät — mutta minä pysyn paikallani. Lukkarina olen täällä toiminut neljäkymmentäviisi vuotta, ja isäni oli miltei yhtä kauan, ja isoisäni ennen häntä; hänkin oli yhtä kauan, taisipa olla yli viisikymmentäkin vuotta; me Crippsit, me olemme asuneet tässä pitäjässä yhtä kauan kuin itse Markenmoretkin ja haudanneet heitä ison joukon, ja nyt minun pitäisi haudata taas kaksi heistä. Tätä kirkkoa voisitte pitää melkein kuin Crippsien omaisuutena — kaikki sen vaiheet me tunnemme, ja melkeinpä kaikki tässä kylässä. Kaitsemme sitä — niin sanoakseni."
"Entä mitä ajattelette tästä jutusta, Cripps?" kysyi Blick miellytellen. "Teidän laisellanne kokeneella miehellä on tietysti omat mielipiteensä. Sanoisitteko sitä murhaksi, mitä?"
"Murhaksi minä sitä sanon, parahin nuori Lontoon-mieheni, vieläpä hirveäksi ja veriseksi murhaksi! Tarkoitukseni ei ole väittää, että nuori herra Guy olisi ollut oikeuden esitaistelija, koska hän ei kerta sitä ollut, eikä liioin tahtonut millään tavoin esiintyäkään noiden pyhimysten kaltaisina, joista saamme lukea rukouskirjasta. Mutta murhattu hänet on hirveän häpeällisesti; ettekä te varmaankaan ole päässyt perille puhtaasta totuudesta — ette, ettekä pääsekään vielä kotvaseen aikaan. Mutta minä toivon teidän pääsevän ja hihkaisen ilosta kuullessani, että se henkilö, joka on murhan tehnyt, olipa hän kuka hyvänsä, on tuomittu hirtettäväksi — sen teen!"
"Te olette kai itsekin muodostanut jonkinlaisen käsityksen tapahtumasta?" tiedusteli Blick.
"Päähäni ei ole pälkähtänytkään mitään sellaista, mitä te nimittäisitte varmoiksi ajatuksiksi — vielä", selitti Cripps. "Mutta hyväinen aika, tietysti se on jollakin tavoin saanut alkunsa tuosta Dower-talossa asustavasta nuoresta Isabellasta — enkä huoli, vaikka hän itsekin kuulisi minun niin sanovan. Hän joutuu vielä hirveän pahaan ja kuumaan paikkaan, hän! Muistan hänet varsin hyvin niiltä ajoilta, jolloin hänen isäukkonsa oli pastorina täällä ja hän itse nuori tytönheilakka, jonka olisi pitänyt ajatella ompelemista ja kutomista ja muuta sellaista naisten työtä, mutta koskaan hän ei ryhtynyt sellaisiin rauhallisiin hommiin; hän homssi aina sinne tänne, kintereillään liuta nuoria metsästäjiä, ja pani heidän päänsä pyörälle. Kyllä hän tuotti hämminkiä tyttönä ollessaan ja heti jälleen palattuaan hän alkaa vanhan pelinsä."
"Te siis luulette, että rouva Tretheroe on jossakin yhteydessä murhaajaan?" kysyi Blick.
"En väitä, että hän itse olisi jotakin tehnyt", vastasi vanha haudankaivaja. "Mutta sen minä sanon, että minun mielestäni hän on kaiken alku ja juuri, tavalla tai toisella. Hyväinen aika, muutamat niistä — nuorista herroista — tappelivat keskenään hänestä ennenkuin hän vielä oli kahdeksantoista vuoden vanhakaan! Kun kerta niin oli laita ennen vanhaan, niin kaipa hänestä on nyt saatettu käydä iso joukko kaksintaisteluja. Hän oli sellainen — ensin suosi toista, sitten toista, kunnes ne kaikki olivat järjiltään, ihan niin!"