"Guy Markenmore oli kai aika lailla pihkaantunut häneen siihen aikaan, vai mitä?" kysäisi Blick.
"Hm!" hymähti Cripps. "Juoksi kovasti hänen perässään, saatte uskoakin. Mutta hän olikin paha juoksentelemaan naisten perässä, kaikenlaisten, ylhäisten ja alhaisten — hullaannutti puolet tämän kylän tytöistä itseensä, sen hän teki! Hyväinen aika, hän rakastui yhtä mittaa, joka taholla — ei mahtanut sille mitään, siltä näytti. Herra Guy jätti jälkeensä monia murtuneita sydämiä, kun lähti täältä Lontooseen."
"Mitä, kylän tyttöjenkö?" kysyi Blick.
"Niin — ja kylän poikain!" mörähti haudankaivaja. "Monella nuorukaisella oli syytä vihata häntä, olipa tosiaankin! Kuollut hän on, eikä hänestä pidä enää puhua pahaa — mutta kelvoton hän oli, totisesti!"
Tämä paradoksinen vastaus herätti Blickissä uuden ajatusten sarjan, ja hän poistui heti sen jälkeen tuumimaan aatoksiaan. Mutta hän ei ollut päässyt vielä pitkällekään, kun hän muisti, että hänen oli tehtävä muuan kysymys rouva Tretheroelle, ja niin hän käveli kylän läpi ja saapui Dower-talon pääovelle.
KAHDESTOISTA LUKU
Dower-talo
Dower-talo oli iso, avara, vanhanaikainen rakennus, joka sijaitsi peltojensa ja istutustensa keskellä, Markenmoren puiston kaakkoisosassa, vähän matkaa kylästä, noin kahdensadan metrin päässä Valtikka-majatalosta. Se oli miltei yhtä suuri kuin Markenmoren kartanokin; siihen kuului melkoinen määrä talli- ja muita ulkorakennuksia, ja yleensä se oli hyvin tilava ja mukava asuinpaikka. Blick loi nopean, arvostelevan yleissilmäyksen, siihen ja sen ympäristöihin astellessaan pihatietä pitkin; kaikki oli siellä hiljan korjattu ja järjestetty. Dower-talo, ajatteli hän, oli paljon uhkeampi ulkonäöltään kuin itse kartano. Markenmoren perheen vanha asuinpaikka oli ulkoasultaan viheliäinen, rappeutunut; se kaipasi kipeästi uutta maalausta. Dower-talo oli uuden uutukainen; sen nurmikot ja kasvitarhat rehevät ja huolellisesti hoidetut. Eikä Blick hämmästynyt lainkaan, kun vastaukseksi hänen kolkutukseensa oven avasi hyvin pitkä, pöyhkeä lakeija, puettuna loistavaan liveriin. Tälle henkilölle näytti olevan kovin vaikeata luoda katsettaan niin alas, että se olisi osunut vierailijan kasvoihin.
"Onko rouva Tretheroe kotona?" kysyi Blick.
"Rouva Tretheroe on pahoinvoipa", vastasi lakeija. "Hän ei ota vastaan tänään."