"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Hänkin on palannut — aivan äskettäin. Hän on vuokrannut Dower-talon, herra Guy — tiedättehän, sir, sen, joka on puiston perällä. Hän vuokrasi sen noin kuukausi sitten, herra Harryltä — hän huolehtii nyt kaikesta, sir — ja rouva Tretheroe on muuttanut sinne."
"Hän vuokrasi sen!" huudahti Guy korostaen erikoisesti persoonapronominia. "Hän! Mitä?… onko eversti Tretheroe sitten kuollut?"
"Hän kuoli Intiassa, sir — niin olen kuullut — vuosi sitten", vastasi Braxfield. "Ja sitten — rouva Tretheroe palasi kotiin ja tuli tiedustelemaan asuntoa näiltä tienoin, ja kuten sanoin, hänelle luovutettiin meidän Dower-talomme. Eikä hän näytä yhtään vanhemmalta, herra Guy — ei hitustakaan! Kauniimpi kuin koskaan, sir."
Braxfield alkoi saada takaisin varmuutensa ja puhelahjansa. Hän tahtoi puhua nyt.
"Hän kuuluu olevan hyvin varakas nuori leski, herra Guy", jatkoi Braxfield. "Eversti Tretheroe jätti rouvalleen koko omaisuutensa — ja hän oli rikas mies, kuulemma. Ja rikkaus näyttääkin olevan rouva Tretheroelle mieleen — hän on hankkinut aika liudan palvelijoita ja tuhlannut jo koko joukon rahaa taloon ja tuhlaa yhä enemmän. Ja vastikään sinne tuli vieraita — lontoolaisia kai. Hän näyttää pitävän huvittelusta, siltä tuntuu, sir."
"Onko hänellä lapsia?" kysyi Guy.
"Ei ainoatakaan, sir", vastasi Braxfield. "Eikä koskaan ollutkaan, tietääkseni."
Guy tarkasteli vanhan isännöitsijän yksinäisen kamarin tuttuja piirteitä. Mikään ei näyttänyt muuttuneen. Hänen katseensa pysähtyi kulhoon, jonka Braxfield oli pannut pöydälle juuri vähän ennen kuin hän kuuli naputusta ikkunaan.
"Annapas minulle naukku, Braxfield", sanoi hän äkkiä. "Sinulla on kai vielä jäljellä vanhaa whiskyäsi, seitsemän vuodenkin päästä. Ja hieman soodavettä. Otahan itsekin — siitä onkin jo pitkä aika, kun maistelimme yhdessä — ennen muinoin teimme monta kupposta tässä huoneessa!"
Hän naurahti kyynillisesti kohottaessaan lasin, jonka Braxfield ojensi heti hänelle — mutta vanha isännöitsijä ei vastannut naurahdukseen. Braxfield kohotti tietysti kunnioittaen lasinsa ja ilmaisi mutisten onnentoivotuksensa näyttäen tulevan liikutetuksi.