"Siitä on hyvin pitkä aika, sir", sanoi hän. "Niin, hyvin pitkä aika, herra Guy! Mutta rohkenen olettaa, että se on ohitse, sir — toivon teidän tulleen kotiin jäädäksenne tänne ainaiseksi."
"Siinä tapauksessa toiveesi on tuomittu raukeamaan, Braxfield", vastasi Guy puhjeten jälleen kyynilliseen nauruun. "Sitä varten en ole tullut! Markenmoren kartanosta ei ole enää minulle. Olen tullut toimeen vallan mainiosti ilman sitäkin enkä aio ruveta tänne kaalinviljelijäksi, kun missä hyvänsä muualla voin viljellä tuottoisampiakin vihanneksia. Ei, Braxfield, minä en ole palannut jäädäkseni."
"Mutta, herra Guy — teidän isänne?" sanoi vanha isännöitsijä. "Hän ei voi elää kauan, sir. Ja — arvonimi ja tilukset, herra Guy!"
"En voi välttää sitä, että perin isäni paroonin-arvon Braxfield, vaikka annan palttua koko arvonimelle", vastasi Guy; "ja tiluksia taas voidaan hoitaa varsin hyvin ilman minun apuani tai läsnäoloanikin. En tosiaankaan välitä niistä! Olen varoissani — olen puuhaillut arvopaperipörssissä, Braxfield, yli kuuden vuoden ajan ja ansainnut sievoisia summia. Mutta kuulehan nyt", jatkoi hän keskeyttäen vanhan isännöitsijän onnittelut, "sanoit, että Harry toimii jonkinlaisena pehtoorina; menestyykö hän hyvin?"
"Epäilemättä erittäin hyvin, sir, sikäli kuin minä voin päättää", vastasi Braxfield. "Charlesworth — meidän vanha pehtoorimme — muistattehan hänet kai vielä hyvin — hän antoi asioiden mennä hongikkoon, eikä isänne estänyt häntä. Mutta kun veljenne tuli täysi-ikäiseksi, niin hän ja isänne panivat toimeen eräitä muutoksia, ja herra Harry otti ohjakset käsiinsä ja toimitti Charlesworthin eläkkeelle, ja siitä lähtien hän on pitänyt huolta kaikesta. Apua hän on saanut aimo lailla, tietysti, sir, neiti Valencialta — hyvin näppäräksi nuoreksi neidiksi on sisarenne kehittynyt, herra Guy, — sallinette minun noutaa heidät alas, sir, ennenkuin menette makuulle?"
Guy tyhjensi lasinsa pohjaan, sekoitti itselleen uuden juoman ja istuutuen isoon tuoliin loimuavan roihun ääreen ravisti päätänsä.
"Minä en aio mennä levolle, Braxfield", vastasi hän. "Tulin kaupungista suorittamaan erikoista tehtävää ja aion palata jälleen kaupunkiin jo hyvin aikaisin aamujunalla, johon minun on noustava Mitbournen asemalla. Mutta minun on tavattava molempia nuoria — ehdottomasti, asiani koskee heitä. Ensiksi tahtoisin kuitenkin, että kertoisit minulle yhtä ja toista; sitten voit mennä ilmoittamaan heille, että minä olen täällä — rauhallisesti ja häiritsemättä sir Anthonyä - en toivo hänen saavan tietää, että olen lähimaillakaan. No niin, ensiksi — sanoit rouva Tretheroella olevan vieraita Dower-talossa?"
"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Suurehko joukko."
"Silloinpa ei ole luultavaa, että he tänään menevät kovin varhain levolle", huomautti Guy.
"Olen kuullut heidän huvittelevan hyvin myöhään, sir", sanoi Braxfield.
"Tanssitaan — ja tehdään muuta sellaista."