Hän käveli takaisin majataloon ja istuutui sovittuun aikaan illalliselleen. Grimsdale koputti hänen ovelleen ja astui sisään, juuri kun hän oli lopettanut ateriointinsa.
"Tuolla keittiössä on muutamia kyläläisiä, jotka juttelevat murhasta", huomautti hän hymyillen ovelasti. "Ettekö tahtoisi kuunnella, mitä he puhuvat?"
"He eivät puhuisi minun läsnäollessani", sanoi Blick.
"Minä kätken teidät sellaiseen paikkaan, mistä teitä ei nähdä", vastasi
Grimsdale. "Tulkaa mukaani."
Hän johdatti etsivän eteishallin poikki ja tarjoiluhuoneen läpi komeroon, joka sijaitsi erään yksityishuoneen ja majatalon keittiön välillä. Komero oli pimeä lukuunottamatta ristikkoikkunaa keittiön seinässä; Grimsdale viittasi Blickiä lähemmäksi ja kurkisti ikkunan läpi.
"He eivät näe teitä toiselta puolelta", kuiskasi hän. "Mutta te voitte nähdä ja kuulla kaikki täältä. Kuunnelkaapas!"
Blick työnsi kasvonsa lähemmäksi ristikkoa ja katsoi siitä. Puolisen tusinaa työmiehiä, enimmäkseen keski-ikäisiä tai vanhanpuoleisia, istui iloisen takkavalkean ympärillä vanhanaikuisessa keittiössä, oluthaarikat edessään pöydällä, piiput suussaan. He kaikki olivat tyypillisiä maalaiseläjiä, kumarahartiaisia, ahavoituneita, kasvoilla hieman tylsä ilme, silmissä jotakin ilkeän luihua; eräs heistä selitti parhaillaan rikosjuttua.
"Minä en epäile vähääkään, että herra Guy tapettiin rikollisesti!" puheli hän. "Murha se on, eikä kukaan voi väittää, ettei se sitä olisi, eipä voikaan! Mutta kuka sen on tehnyt, sitä ei voidakaan selvittää niin helposti kuin joku saattaisi luulla. Se on tehty yksinäisessä sopukassa, kuten tiedätte, mutta ei kukaan tiedä sen enempää."
"Joku on hänet murhannut, yhtä kaikki", huomautti toinen. "Luulenpa, ettei asiaa voida ryhtyä tarkastelemaan muulta kuin tältä pohjalta. Mutta ken hän on mahtanut olla, sitä en tiedä, ja voin vaikka vannoa, ettei kukaan muukaan tiedä, hiisi vieköön!"
"Oli miten oli, mutta tuntoni ei salli minun uskoa, että John Harborough, tuolta Greycloisterista, olisi tehnyt sen", sanoi kolmas mies. "Minä en saa päähäni sitä, että synnynnäinen herrasmies nousisi yösijaltaan kello kolme aamulla mennäkseen ampumaan toisen herrasmiehen! Sepä olisi hiivatin kummallista kristityn etuoikeutta, totisesti! E-ei — minusta se on lorua, ihan tykkänään!"