"Siltä näyttää", sanoi hän "Murhattu niiden rahojen vuoksi, jotka hänellä oli mukanaan. Ja nyt —" Hän keskeytti puhelunsa silmäten etsivää katseessaan ammattitoveriin vetoova ilme. "Merkillistä", jatkoi hän, "ettei mihinkään muuhun ollut kajottu".
"Se lisää vain tapahtumain tärkeyttä", huomautti Blick. Hän kääntyi Lansburyn puoleen. "Näittekö, mihin Markenmore pani ne rahat — setelit — ja paperit, joista puhuitte juuri äsken?" kysyi hän.
"Näin! Takkinsa povitaskuun."
"Paniko hän ne sinne — samoin kuin kirje tai joku muu sellainen työnnetään taskuun?"
"Ihan niin."
"Poistuiko hän siitä huoneesta, jossa istuitte kolmisin, ennenkuin te kaikki lähditte sieltä yhdessä?"
"Ei! Kukaan meistä ei poistunut."
"Hyvä", sanoi Blick kotvan kuluttua oltuaan nähtävästi syviin ajatuksiin vaipuneena. "Mitä tapahtui sen jälkeen, kun te olitte suoriutuneet liikeasiasta?"
"Ei mitään tavatonta. Me pakisimme hieman, meillä oli soodavettä ja whiskyä, sytytimme uudet sikaarit, ehkä —"
"Ah!" huudahti Blick. "Se johdattaa mieleeni vielä erään kysymyksen.
Poltitteko kaikki sikaareja?"