"Emme", vastasi Lansbury. "Von Eckhardstein poltti piippua. Hän sanoi, että sikaarit vievät häneltä viimeisenkin unen rahtusen."
"No niin — te lähditte kai pois kello kolmen tienoissa?" kysäisi Blick.
"Niihin aikoihin. Markenmoren piti mennä seudun halki Mitbourne-nimiselle asemalle; me sanoimme haluavamme saattaa häntä vähän matkaa. Poistuimme lasiovesta; silloin alkoi jo päivä kajastaa taivaanrannalla — saattoi nähdä yhtä ja toista. Me kävelimme tietä pitkin, kyläristeyksen ja vanhan kirkon ohitse. Päästyämme vähän matkan päähän minä muistin, että olin ostanut paikallisen rautatieaikataulun Selcasterista, saapuessani sinne edellisenä iltana. Vedin sen esille ja tarkastettuani sitä havaitsin; että voin nousta heti neljän jälkeen Selcasterissa junaan, joka kiidättäisi minut Southamptoniin ja Salisburyyn ja sieltä edelleen Falmouthiin. Päätin tavoittaa sen ja sanoin, etten huolisikaan palata takaisin majataloon. Markenmore osoitti silloin erästä polkua, jonka hän sanoi vievän niittyjen poikki Selcasteriin, ja neuvoi minua valitsemaan sen tien; hän itse, huomautti hän, aikoi mennä toista, aivan vastakkaista, valtamaantien toiselle puolen poikkeavaa polkua, jota myöten pääsisi oikoteitse harjanteiden yli Mitbournen asemalle. Sitten sanoimme hyvästit ja erosimme. Minä lähdin Selcasteriin vievälle polulle; Markenmore toiselle, rinnettä ylös; von Eckhardstein meni hänen seurassaan virkkaen, että hän jaloittelisi vielä hieman ennenkuin palaisi kotiin. Viimeksi näin heidän kääntyvän korkean pensaikon taakse yhdessä, innokkaaseen keskusteluun syventyneinä."
"Siinäkö kaikki, mitä tiedätte?" kysyi Blick.
"Siinä kaikki, mitä tiedän", vastasi Lansbury. "Kaikki!"
Keskustelu taukosi. Blick alkoi kävellä jälleen edes takaisin, ajatellen. Poliisikomisario, joka Lansburyn koko kertomuksen ajan oli ahkerasti piirrellyt nähtävästi tarkoituksettomia viivoja kirjoituspöytänsä aluspaperille, laski kynän kädestään, istuutui jälleen nojatuoliinsa ja tuijotteli kattoon; hänkin oli ilmeisesti vaipunut syviin ajatuksiin. Mutta hän rikkoi ensiksi hiljaisuuden.
"Von Eckhardstein on kai varakas mies?" virkkoi hän kääntyen Lansburyyn.
"Sellaisessa maineessa hän on rahamiespiireissä", vastasi Lansbury.
"Huoleti voidaan sanoa, että hän on varakas!"
"Eikä liene luultavaa, että hän murhaisi miehen parin tuhannen punnan takia?"
"Enpä luulisi!"