"Jättäkää meille osoite — tai osoitteita — jotta löydämme teidät heti tarpeen tullen", sanoi Blick. "Ei ole aihetta pidättää teitä työstänne, herra Lansbury. Ja meidän lienee myös parasta ryhtyä työskentelemään omalla alallamme!"
Hän hoputti senjälkeen poliisikomisariota lähtemään kanssaan Markenmoreen rouva Tretheroeta tapaamaan. Aamun tapahtumat ja paljastukset olivat antaneet hänelle aivan uuden käsityksen tutkittavasta jutusta, ja nyt hän moitti itseään katkerasti siitä, ettei ollut vaatinut von Eckhardsteinilta selitystä, kuinka piippu oli hänen hallussaan, heti keksittyään, että se oli hänen päällystakkiapa taskussa.
"Mutta minähän aioin lykätä sen vain tähän aamuun", sanoi hän äreästi ajaessaan yhdessä poliisikomisarion kanssa Markenmorea kohti. "Aioin pidättää hänet, kun hän olisi tullut asemalle noustakseen kahdeksan minuuttia yli kymmenen lähtevään pikajunaan, sanoa hänelle, että me halusimme häneltä eräitä tietoja, tuoda hänet teidän toimistoonne ja selvittää asiat hänen kanssaan. Nyt — se on myöhäistä!"
"Ettehän vielä tiedä sitä, Blick", huomautti poliisikomisario. "Jos miehellä oli tapana vaellella öisin, niin hänelle on hyvinkin saattanut tapahtua onnettomuus ja hän voi maata jossakin noiden harjanteiden tai metsien yksinäisessä sopukassa apua odotellen. Oli miten oli, mutta toistaiseksi en näe mitään, mikä todistaisi hänen syyllisyyttään — käsittääkseni."
"Hänen tiedetään olleen viimeksi yhdessä Guy Markenmoren kanssa", sanoi
Blick.
"Mahdollisesti! Mutta ei ole todennäköistä, että hän olisi murhannut hänet seteleiden tähden!" väitti komisario. "Von Eckhardsteinin nimen tunnen — hän on käsitellyt aikanaan miljoonia ja ollut viime vuosina mukana eräässä suurimmista laivayhtiöistä. Minä luulen hänen kävelleen jonkun aikaa polkua pitkin Guy Markenmoren kanssa, eronneen hänestä ja palanneen Dower-taloon, eikä hän tiennyt Markenmoren murhasta mitään ennenkuin vasta myöhemmin, kuullessaan siitä. Markenmore kohtasi todellisen murhaajan erottuaan von Eckhardsteinista, ja sanoisinpa, että murhaaja on mies, joka oli täysin selvillä Markenmoren toimista ja aikeista ja tiesi, että hän menisi juuri sitä polkua Mitbournen asemalle, odotellen piilossa Markenmoren notkelmassa hänen tuloaan. Näin minä selitän asian."
Blick ei tuokioksi virkkanut tähän mitään. Poliisikomisarion kiesit olivat lyhentäneet matkaa puolella penikulmalla ennenkuin hän alkoi puhua.
"Tuo ruusupuinen piippu, josta olemme kuulleet aika paljon, oli epäilemättä von Eckhardsteinin", sanoi hän vihdoin. "Ei ole myöskään epäilystä siitä, että hän jätti sen Valtikkaan, että Grimsdale näytti sitä tutkinnossa ja että Eckhardstein sieppasi sen asianajajan pöydältä mennessään ulos. Jos hän olisi ollut aivan viaton mies, niin miksei hän noussut ylös tutkintotilaisuudessa, selostanut käyntiään Valtikassa, tunnustanut, että hän jätti piippunsa, ja käyttäytynyt rehellisesti ja avoimesti, sensijaan että hän salasi kaikki ja näpisti piipun yhtä näppärästi kuin mikäkin taskuvaras? Noh!"
"En tiedä", vastasi poliisikomisario. "Minä luulisin hänellä olleen omat syynsä vaitioloonsa — varsinkin senjälkeen, kun hän oli kuullut Grimsdalen sanovan, että hän voisi todeta seurassa olleen kolmannen miehen henkilöllisyyden."
"No niin, tässä on vielä toinenkin pulmallinen kysymys", vastasi Blick. "Von Eckhardstein tiesi varmaan, että Lansbury saattaa mahdollisesti astua näyttämölle! Hän tiesi, että Lansbury paljastaisi totuuden — kuten hän on tehnytkin. Me olemme joka tapauksessa päässeet sen perille!"